Elokuvasäveltäjä ponnisti Lost-sarjasta Nurmijärvelle

Elokuvasäveltäjä Panu Aaltio teki työharjoittelunsa Spider-Man 3 -elokuvassa ja Lost-sarjassa. Nyt hän säveltää isoihin suomalaisiin elokuviin.

kulttuuri
Elokuvasäveltäjä Panu Aaltio.
Yle

Panu Aaltio halusi elokuvasäveltäjäksi jo lähtiessään opiskelemaan. Suomessa elokuvamusiikkia ei kuitenkaan voi opiskella, joten Aaltio kävi Sibelius Akatemian musiikiteknologian koulutuksen. Elokuvamusiikin perässä piti lähteä Los Angelesiin saakka.

University of Southern Californian elokuva- ja televisiosäveltämisen koulutusohjelmassa opettajina olivat alan mestarit.

- Se oli hieno kokemus, koska pääsi lähelle jotain sellasta, mikä tuntu niin kaukaiselta. Siinä sitä oli opettajina elokuvasäveltäjä Christopher Young tai Jack Smalley, joka on tehnyt aikamoisen TV-sävellysuran.

Spider-Man ja Lost työharjoittelupaikkoina

Opintojen jälkeen Aaltio jäi tekemään töitä työharjottelupaikkoihin, jotka kuullostavat suomalaisen opiskelijan korvaan hehkeiltä: Spider-Man 3 -elokuvan ja Lost-sarjan musiikkitiimeihin.

- No, kun on juuri valmistunut, niin eihän työt tietenkään tuolloin kauhean erikoisia olleet. Mutta avustajan töiden lisäksi Lostissa johdin yhden kappaleen. Spider Man 3:ssa työ oli pääasiassa syntetisaattorin ohjelmointia, kertoo Aaltio vaatimattomana.

Aaltio asui vielä opiskelujen jälkeenkin Yhdysvalloissa ja oli mukana säveltämässä musiikkia Oscar-ehdokkuutta tavoitelleeseen dokumenttielokuva Nankingiin (2007). Suomeen hän muutti takaisin töiden perässä: edessä oli täyspitkän elokuvan, Tummien perhosten kodin sävellys.

Nyt, 30-vuotiaana, Aaltio on säveltänyt musiikin myös suomalaiselokuviin Sauna (2008), Hella W (2011) sekä Syvälle salattu (2011). Lisäksi hän on tehnyt musiikkia tietokonepeleihin ja tv-sarjoihin.

Amerikkalainen on paatosta, eurooppalainen eetosta

Eurooppalaisella ja amerikkalaisella elokuvamusiikilla on tyypillisesti melko erilainen perinne. Aaltion mukaan ne ovat kuitenkin lähenemässä toisiaan.

- Amerikassa otetaan vaikutteita eurooppalaisesta elokuvamusiikista tällä hetkellä. Kyllä edelleen se amerikkalainen musiikki kuvaa perustunteita vahvemmin. Suomessa ja Euroopassa mennään paljon useammin ilman musiikkia ja pyritään siihen, että musiikki on hienovaraisempaa.

Tunteilla on kuitenkin kaikessa elokuvamusiikissa suuri merkitys. Musiikki nostaa esiin kohtausten tunteet ja jännitteet.

- Sen pitää olla sellaista musiikkia, että se pystytään lukemaan nopeasti. Että katsoja ajattelee heti, että aa, mä ymmärrän, mistä tässä kohtauksessa on kyse.

Elokuvamusiikki tuo sävyn kuviin

Panu Aaltiolle elokuvasäveltäminen on pelaamista intuitiolla ja tunteilla.

- Minusta on oikeastaan vakea teoreettisesti edes eritellä sitä, se on vaan intuitio, miten kuvaan luodaan tunnelma.

Tällä hetkellä Aaltion sävellyspöydällä on viihteellinen luontodokumentti Metsän tarina. Leppoisien lumihiutaleiden keskellä tepasteleva punarinta muuttuu heti musiikin voimasta takatalvessa värjötteleväksi huolestuneeksi pikkulinnuksi.

Elokuvamusiikki kuulostaa usein elokuvamusiikilta, koska sen pitää noudattaa tuttuja tapoja.

- Musiikin pitää nopeasti päästä katsojan tunteisiin läpi, siinä on pakko pitää niistä konventioista kiinni. Muuten se on katsojalle liian vieraannuttava kokemus. Mutta omaperäisyys, se on sitten sitä, että poikkeaa totutusta juuri sopivasti.