"Älkää katsoko gorilloja silmiin" - tunti jättiläisten seurassa

Yle Uutisten toimittaja Petri Burtsov vieraili Bwindin läpipääsemättömässä metsässä ja törmäsi siellä ihmisten serkkuihin.

luonto
Gorilla kurkistaa puun takaa
Gorillat pelkäävät luonnostaan ihmisiä.Petri Burtsov

Olemme kiivenneet kohta tunnin verran lähes läpipääsemättömän tiheän viidakon läpi kohti vuoren huippua, kun oppaamme nostaa kätensä ylös pysähtymisen merkiksi. Hän viittoo luokseen ja osoittaa edessä olevan puskan taakse.

Näkymä pysäyttää. Edessämme seisoo parisataa kiloa painava hopeaselkäinen vuorigorilla. Olemme vihdoin löytäneet metsän siimekseen piiloutuneen lauman Bwindin metsästä Ugandasta.

Turismilla suojellaan uhanalaisia vuorigorilloja

Vuorigorilla on kookkain kaikista kädellisistä eläimistä, mutta samalla myös yksi uhanalaisimmista. Tutkijat arvioivat jäljellä olevan enää reilut 700 yksilöä, jotka elävät kaikki Ugandan ja Ruandan rajaseudun vuorilla.

Gorillakanta koostui alimmillaan vain reilusta viidestäsadasta yksilöstä ja sen sukupuuttoon kuoleminen oli äärimmäisen lähellä. Gorilloita salametsästettiin monista syistä – niiden ruumiinosista tehtiin koriste-esineitä, ne jäivät alueella riehuneitten sisällissotien jalkoihin, tai päätyivät paikallisten alkuasukasheimojen lautasille.

Sittemmin gorillakanta on saatu nousuun luonnonsuojelijoiden ja viranomaisten yhteistyöllä.

Vuorigorilloja pääsee katsomaan sekä Ruandan että Ugandan puolella rajaa. Täällä Ugandassa gorillaturismi on tarkoin säädeltyä. Gorillalauman kanssa saa viettää aikaa korkeintaan tunnin päivässä ja enintään kahdeksan ihmistä kerrallaan.

Ehkä tärkein turismia säätelevä tekijä on kuitenkin sen hinta. Gorilloiden näkemiseen tarvitaan lupa, joka maksaa hulppeat 500 dollaria henkilöltä. Luvista saadut tulot ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeitä gorillojen suojelemisessa.

”Älkää katsoko gorilloja suoraan silmiin”

Vaelluksemme alkoi Ruhija-nimisestä kylästä Lounais-Ugandassa, noin yhdeksän tunnin ajomatkan päässä maan pääkaupungista Kampalasta. Tämän pienen kylän asukkaat ovat köyhiä ja elävät sähköverkon ja joukkoliikenteen tavoittamattomissa. Kyläläiset saavat elantonsa maanviljelystä ja monet tulevat toimeen alle dollarilla päivässä. Heille on käsittämätöntä, että me länsimaiset turistit olemme valmiita maksamaan tuhansia dollareita päästäksemme katsomaan alueen metsissä eläviä gorilloja.

Gorilla ruokailee puussa
Gorillat ovat kasvissyöjiä ja syövät päivässä jopa 30 kiloa lehtiä ja muita luonnon antimia.Petri Burtsov

Retkemme alkaa oppaan lyhyellä luennolla metsän vaaroista ja etiketistä gorillojen keskuudessa. Hopeaselkäisiä lauman johtajia ei ole kuulemma suositeltavaa töllistellä suoraan silmiin. Seitsemää metriä lähemmäksi gorilloita ei tule mennä, sillä vaarana on, että tartutamme gorilloihin tautejamme, joita vastaan niillä ei ole luonnollista vastustuskykyä.

Gorillat saattavat tehdä meitä kohtaan valehyökkäyksiä, jos kokevat tulevansa uhatuiksi. Silloin ei saa lähteä karkuun.

Hetkinen, siis ettäkö me uhkaisimme gorilloja? Opas kertoo meille, että gorillat pelkäävät luonnostaan ihmisiä. Oppaamme kertoo, että tämä gorillalauma on pikkuhiljaa totutettu ihmisiin, eivätkä lauman jäsenet enää koe meitä uhkana – jos osaamme käyttäytyä.

Sanomattakin on selvää, kumpi osapuoli on hyökännyt ensin.

Myöhemmin minulle selviää, että gorillat ovat hyvin ujoja ja rauhallisia luonteeltaan, ja onkin surullista, että ihmiset ovat aikanaan surmanneet satoja yksilöitä. Sanomattakin on selvää, kumpi osapuoli on hyökännyt ensin.

Örinä rauhoittaa gorillat

Lähdemme kävelemään suoraan viidakon sydämeen. Metsän nimi on Bwindi Impenetrable Forest – Bwindin läpipääsemätön metsä, ja pian ymmärrämme, mistä syystä. Joka puolella on liaaneja, puita, pensaita ja muuta kulkuamme haittaavaa rekvisiittaa.

Opas kertoo, että samaisessa viidakossa asuu myös isoja käärmeitä ja elefantteja, tosin onneksemme emme törmää kumpaankaan. Ilma on kosteaa ja olemme yli kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta, joten hengästyminen on väistämätöntä.

Oppaamme örisee takaisin, ja kertoo meille tämän rauhoittavan gorilloja.

Mielessäni pyörii oppaamme ohje, jonka mukaan gorilloiden löytämiseen saattaa mennä jopa kahdeksan tuntia, eikä löytymisestä ole mitään takuuta. Olemme kiivenneet vasta puoli tuntia ja alan olla aivan loppu.

Gorillalauma löytyy lopulta noin tunnin vaelluksen jälkeen. Hopeaselkäinen lauman johtaja on tullut meitä vastaan ja johdattaa meidät laumansa luokse – tai ainakin tältä se tuntuu. Välillä se kääntyy katsomaan taakseen ja örisee. Oppaamme örisee takaisin, ja kertoo meille tämän rauhoittavan gorilloja.

Gorillat muistuttavat monella tapaa ihmistä

Tutkijoiden mukaan gorillojen DNA vastaa 95 - 99-prosenttisesti ihmisen DNA:ta. Täältä Bwindin metsästä löytämämme lauman elintapoja tarkastellessa tätä on helppo uskoa.

hopeaselkäinen gorilla
Vuorigorilla on kookkain kaikista kädellisistä eläimistä.Petri Burtsov

Kun lähestymme laumaa, oppaamme näyttää meille paikkoja, joissa gorillat ovat nukkuneet. Ne ovat tehneet lehdistä ja kasveista itselleen pehmeän sängyn.

Gorilla nukkuu taiteilemassaan sängyssä kuitenkin vain yhden yön, sillä sänky on nukutun yön jälkeen painautunut gorillan makuun liian kovaksi ja se tekeekin itselleen seuraavaksi yöksi uuden pehmeän lehtisängyn. Gorillat ovat erittäin sosiaalisia ja viettävät suuren osan päivästään ryhmissä tehden arjen askareita.

Poikaset leikkivät hippaa ja painivat samalla kun lauman vanhin, iso hopeaselkäinen uros valvoo ja osallistuu välillä leikkeihin. Kommunikointi hoituu äänin ja ilmein. Yksi aktiviteetti on kuitenkin ylitse muiden – syöminen. Gorillat ovat kasvissyöjiä ja syövät päivässä jopa 30 kiloa lehtiä ja muita luonnon antimia.

Keskellä gorillaurosten tappelua

Olen tottunut näkemään villieläimiä eläintarhassa tai safarimaastureiden ikkunoista, mutta nyt näitä jättiläisiä on vieressäni keskellä villeintä viidakkoa. Huomaan että parisataakiloinen hopeaselkä tarkkailee minua ja liikkeitäni. Välillä se murahtelee ja oppaamme kehottaa minua murahtelemaan takaisin.

gorilla pusikossa
Gorillat ovat luonteeltaan hyvin ujoja ja rauhallisia.Petri Burtsov

Olen tietoinen siitä, että tämä hopeaselkä voisi halutessaan surmata minut hetkessä. Sydämeni lyö kovaa ja pelkään, vaikka opas on kertonut minulle, etteivät gorillat ole koskaan surmanneet yhtään turistia.

Yhtäkkiä takaamme kuuluu taistelun ääniä ja oksien rikkoutumista. Osa ryhmästämme on joutunut keskelle gorillojen tappelua. Oppaamme neuvoo kaikkia olemaan paikallaan, juoksemaan ei saa lähteä missään tapauksessa.

Vieressämme oleva hopeaselkä ottaa jalat alleen ja lähtee selvittämään, mistä oikein on kyse. Se juoksee aivan vierestämme. Hetken päästä taistelun äänet lakkaavat ja osa laumasta lähtee pakoon vuorenrinnettä alaspäin.

Olemme tosiaan serkuksia – ihminen ja gorilla.

Taistelu on ohi. Mukanamme oleva tutkija kertoo urosten tapelleen, mistäpä muusta, naaraasta.

Outoja käsimerkkejä

Vietämme vielä hetken katselleen ohuen puun latvassa loikoilevaa urosta. Ihmettelen miten tämä jättiläinen pystyy tasapainoilemaan puun latvassa ilman, että puu katkeaa.

Zoomaan kamerallani aivan gorillan naamaan kiinni, kun yhtäkkiä se nostaa kätensä esiin ja näyttää minulle keskisormeaan. Olemme tosiaan serkuksia – ihminen ja gorilla.

Oppaan mukaan nyt on aika jättää gorillat rauhaan.