Sananen – Loukkauksia ilmatilassa

Suomi haluaa valvomaan Islannin ilmatilaa. Kun lapsi haluaa kaikenlaista, hänet laitetaan istumaan ja kerrotaan miksi kaikkea ei ole hyvä saada vaikka haluaisikin. Valtiota ei voi laittaa istumaan.

Nato
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Nato säästää ja kysyy siksi innokkaita pohjoismaita jännittäviin lentsikkahommiin. Nato on ottanut mallia Suomesta, jossa ilmaisia harjoittelijoita käytetään kaikkialla. Ilmaiset harjoittelijat tekevät ihan yhtä vaativia hommia kuin kalliit ammattilaisetkin ja vielä innokkaammin. Ilman ilmaisia harjoittelijoita Suomi menisi konkurssiin. Ilman harjoittelijoita Natokaan ei tunnu pärjäävän.

Sen ymmärtää vielä jotenkin, että rikas Ruotsi lähtee ulkoiluttamaan omalla rahalla hävittäjiään. Mutta että köyhä Suomi? Maa jossa toiveita on toteutettu aina velkarahalla, lähtee valvomaan Nato-maan ilmatilaa! Se käy hyvästä harjoituksesta, tuhisee ministeri viineriinsä. Mitä siellä harjoitellaan, ei aukene kenellekään.

Suomen valtionvelka on lähes 90 miljardia. Tästä se tulee ponnaamaan. Vuodesta 2009 valtionvelka on kaksinkertaistettu alle viidessä vuodessa. Hornetteja pitää saada lisää. Yksi lentotunti maksaa myös, useita kymmeniä tuhansia euroja. Se on kuin pistäisi rahaa pankkiin.

Tässä on maa joka tekee hyviä tekoja. Muiden pohjoismaiden pääministerit tamppaavat selkään. Toivottavasti eivät lyö kovin lujaa. Kun meidän terveydenhoito on vähän siinä jamassa, että saako vammat kuntoon eli ei vai karpataanko tämä vuosi pelkällä buranalla.

Suomessa ei ole enää muita tabuja kuin Nato. Sillä unelmalla saa leikitellä ja hellitellä vapautuneesti ainoastaan unissaan. Niin kuin yöllinen puolihuolimaton erektio. Sitä näkyä ei kukaan pääse riuhtomaan esiin. Se on kahden täkin alla ja sitten on vielä muumi-bokserit. Siinä se on sylissä hellittävänä, aamun tullen sen lämmöstä täytyy luopua ja pyyhkiä punatuhnuinen virne kasvoilta. Jos joku kysyy Natosta, niin ei ole ajankohtainen! Suomea ei kiinnosta – kerta kaikkiaan. Vaikka yöllä oli ihanaa ja unen intensiivisyys monsuunimaisen pakahduttava.

Kun Neuvostoliitto katosi, se oli kuin jatkuvalämmitteinen Anneli olisi muuttanut ilmoittamatta Esson tiskin takaa Espooseen. Siinä meni halujen kohde, unelmien neulatyyny, johon pistää vielä kerran turvonneet pienen pojan haaveensa.

Meidät otetaan, kun olemme kypsä poimittavaksi.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Tälle hiljaiselle ja vain itseään tunteella koskettelevalle kansalle tarvittiin kiireesti uusi salarakas. Onneksi oli Nato. Voimakas, hillitysti uhmakas, nahkaiselta karvakauluksiselta Top Gun- takilta tuoksahtava ihanuus. Vielä sen syliin kirmaamme. Sinne haluamme hukkua. Kekkonenkin hyräilee haudassaan ”Start spreading the news”-sikermää. Mutta ei vielä. Natoa ei saa sanoa ääneen. Se pitkittää nautintoa ja vahvistaa lopullista raukeuden tunnetta, kun vielä ei saa. Meidät otetaan, kun olemme kypsä poimittavaksi. (”Kypsä poimittavaksi” on myös saksalainen eroottinen klassikkoelokuva vuodelta 1976. Tennissukkia ja ihmisen näköisiä ihmisiä.)

Islannin ilmatilaa enemmän kiinnostaa se, kuka hallitsee Suomen ilmatilaa. Kuka sitä valvoo, kun usein tuntuu että joku sitä valvoo. Sitä ilmatilaa joka on meidän sanojemme korkeudella, meidän välissämme joka päivä.

Ilmatilaa hallitsee se jonka perässä media juoksee. Puoluejohtajat, tanssivat uutistenlukijat ja yritysvalmentajat. Papattavat sarjassa niin, että jäätelöauton melodia ei tahdo enää erottua. Joku muu hallitsee koko ajan tätä ilmatilaa, jossa teemme arasti tunnusteluja haperoihin haaveisiimme. Tässä ilmatilassa on epäpuhtauksia, jotka tekevät hengittämisestä katkonaista.

Herkkä ihminen näkee hymyilevän Kataisen naamasta, että joku on taas loukannut ilmatilaa. Virallista positiivista ”kannustavaa” ilmatilaa. Politiikka on yhteisten asioiden sotkemista. Miljoonat nukkuvat äänioikeutetut tietäisivät rahalle paikkoja. He näkevät unta lapsistaan ja lihatiskin korppukinkusta. Eivät salarakkaista. Se on rumaa.

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola