Hei, me lennetään Islannin yllä

Nyt kun Suomi on menossa hommiin valvomaan Islannin ilmatilaa, Yle Lahden Tapani Ripatti sukelsi lentäjän nahkoihin.

Islanti
Suomen ilmavoimien Hornet sinisellä taivaalla.
Anssi Leppänen / Yle

”Hei, me lennetään!” Ja nyt me lennetään Islannin yllä samaan suuntaan siivet välkkyen yhdessä Ruotsin ja Norjan poikien sekä tyttöjen kanssa ja meillä on kivaa. Hei, me puolustetaan islantilaisia veljiämme ja sisariamme jotain vastaan. Tosin täällä taivaan sinessä ihmettelen, että kuka voisi tai edes haluaisi Islantiin hyökätä. Hemmetin kallis maa, kalja maksaa enemmän kuin Helsingissä. Jäätä ja lunta. Muutama kaupunki rannikolla, kuumia vesisuihkuja muttei porealtaita ja tulivuoria.

*Miksi tänne kukaan tulisi? *Ei tällä maaperällä ole merkitystä strategisesti. Ohjukset suhisevat yli ilman välilaskuja. Yrittäisikö vihulainen vallata maan banaanien vuoksi? Islantihan on eräänlainen banaanivaltio. Vitsi! Vitsi!

Tein muuten äsken ajankuluksi silmukan. En tiedä saako niitä tehdä, mutta ei ole kukaan kieltänytkään. Tuntuipa mukavalta vatsanpohjassa; ihan kuin auton takapenkillä lapsena. Vaari aina kysyi, että tuntuiko pippelissä? Tuolloin punastuin enkä mitään sanonut. Enkä sano nytkään.

Ei ole kukaan kertonut, että kenen koneita, sukellusveneitä tai itsemurhalokkeja täällä tarkkailemme. Itse olen ajatellut niin, että kun me lennetään yhteen suuntaan, niin vastaantuleva on vihollinen. Olen miettinyt, että mitäs jos vastaan lentää joku Taka Hebriidien hävittäjä- oisko vihollinen vai reitiltään eksynyt reppana? Nauraisinko vai ampuisin alas, siinä pulma?

Mutta en ole vielä täällä taivallaa nähnyt muita kuin meitä reippaita skandinaaveja ja matkustajakoneita. Kivempaa on kuin Linnanmäen vuoristoradalla.

On meillä ihan erilainen tappamisen meininki kuin heillä. Sen tuntee viikonloppuisin kaduilla.

*Hiukka rassaa pitkät työmatkat. *Aamulla lähdin Helsingistä. Vaimo antoi kentällä eväät ja termospullollisen kuumaa mustaherukkamehua ohjaamoon ja lämpimät villasukat. Sanoi, että kun se Islanti on kuitenkin likempänä Pohjoisnapaa ja ohjaamossa kuitenkin vetää.

Pyysi lähtösuukon antaessaan, että en hurjastelisi tai ruotsalaisia kiusaisi taivaalla. Ei arvosta vaimo ruotsalaista lentäjää. Väitti, että niillä ei ole sitä sotimisen taitoa ja tappamisen henkeä niinkuin suomalaisilla, kun eivät ole sotineet sitten 1600-luvun. Epäili jopa, ettei ollut ruotsalaisilla joukoissaan ainuttakaan lentäjää. On meillä ihan erilainen tappamisen meininki kuin heillä. Sen tuntee viikonloppuisin kaduilla.

Täällä ylhäällä on turvallista, on kaukana kavala maailma kuin oravaisella oksalla.

Vaan pääsispä joskus samoihin hommiin Bahamasaarille, Malediiveille tai Balille talvella. Ois upeaa lentää tropiikin lämmössä, nautiskella iltaisin margaritoja allasbaarissa.

On tämä niin hienoa tämä Pohjoismainen yhteistyö; suomipoika Islantia puolustamassa. ”Hei, nyt me tehdään silmukka – ja taas tuntuu hyvältä!”