Tohtorinväitös: Poliittisuus ja teologia kietoutuvat vanhoillislestadiolaisuudessa

Oikeaoppisuus ohjailee edelleen vanhoillislestadiolaisseurakunnan elämää. Yhteiskuntatieteiden maisterin Tapio Nykäsen Lapin yliopistolle tekemän tuoreen väitöstutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolainen puoluepolitiikka tukee valtiollista esivaltaa ja vastustaa vallankumouksellisuutta. Vanhoillislestadiolainen liike myös pyrkii avoimuudella eroon vanhoista painolasteista, mutta tiukka yhteisön sisäinen kuuliaisuus on edelleen edellytys.

Kotimaa
Tapio Nykänen
Yhteiskuntatieteiden maisteri Tapio Nykänen selailee tekemäänsä väitöskirjaa.Raimo Torikka / Yle

Tapio Nykäsen väitöskirja Kahden valtakunnan kansalaiset: Vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia -väitöstutkimus tarkastettiin perjantaina Lapin yliopistolla.

Rovaniemeläinen Tapio Nykänen tarkastelee väitöstutkimuksessaan sitä, kuinka lestadiolaisyhteisön poliittisuus on suhtautunut puoluepolitiikkaan, yhteiskuntaan ja liikkeen sisäisiin valtakamppailuihin. Nykäsen mukaan vanhoillislestadiolaisten piirissä alettiin jo 1900-luvun alussa ottaa teologisin perustein poliittisia kantoja.

- Liike on jatkuvasti korostanut sitä että kristityn eli vanhoillislestadiolaisen uskovaisen tulisi osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jos ei muuten niin vähintäänkin äänioikeuden käyttämisen kautta joka on nähty kansallisvelvollisuutena.

Vanhoillislestadiolaiset ovat olleet aktiivisia myös varsinaisina poliitikkoina paikallistasoilla kunnallispolitiikassa vahvoilla vaikutusalueilla Etelä-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta valtakunnallisesti ei erityisen merkittävissä määrin suhteessa muuhun kansaan.

Liike suosi oikeistopuolueita

Puoluepoliittisesti vanhoillislestadiolaiset ovat alkuun suosineet konservatiivisia ja esivaltauskollisia oikeistopuolueita alkuun erityisesti maalaisliittoa ja myöhemmin keskustaa. Vasemmistolaisten äänestämistä on pidetty jopa syntinä. Kristillisdemokraattinen puolue ei ole myöskään kelvannut, sen selvän poliittisuuden vuoksi. Tapio Nykäsen mukaan nykyisin asenteet ovat hieman lientyneet eikä suoria äänestysohjeita enää anneta.

- Silloin tällöin on tuotu esille se, että perinteisesti olemme äänestäneet konservatiivisia oikeistopuolueita ja vasemmistopuolueet eivät ole olleet suosiossa. Tänä päivänä on mahdollisuus äänestää kohtuullisen vapaasti ilman että sitä koetaan seurakunnan yhtenäisyyttä uhkaavaksi synniksi.

Yhä harvempi poliitikko tuo esille vanhoillislestadiolaisen taustansa. Nykänen näkee sille selkeän syyn.

- Jos tausta liittyy herätysliikkeeseen joka on ollut julkisuudessa paljon sisäisten ongelmien tai sellaiseksi väitettyjen asioiden takia niin se ei ehkä ole tänä päivänä kovinkaan iso etu.

Avoimuus osana muutosta

Tapio Nykäsen mukaan vanhoillislestadiolaisliike on 80-luvulta lähtien selvästi avautunut suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Julkisuudessa suostutaan puhumaan vaikeistakin asioista. Lisäksi Internet ja sosiaalinen media on otettu käyttöön.

- Kun hoitokokousvaiheesta päästiin yli niin siinä vaiheessa haluttiin julkista taakkaa, julkista kuvaa puhdistaa niin siihen liittyi selvästi julkisuusstrategian muutos.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että kuuliaisuuden vaatimus olisi hävinnyt mihinkään.

- Päinvastoin tämä kuuliaisuuden vaatimus seurakunnan ohjeille, armoneuvoille niin kuin vanhoillislestadiolaisessa kielenkäytössä sanotaan kuuliaisuutta edellytetään edelleen.

Sisäistä valtakamppailua vaikeilla asioilla

Vanhoillislestadiolaisuuden sisäinen kamppailu valta-asemista on Tapio Nykäsen mukaan näkynyt viime vuosina myös julkisuudessa.

- Varsinaisia kiistakohteita ovat 2000-luvulla olleet hoitokokoukset, niitten jälkipuinti, lasten hyväksikäyttötapaukset ja erityisesti se miten liikkeessä on niitä käsitelty, naisen asema, ehkäisykielto ja naispappeus sekä liikkeen eksklusiivinen oppi elikkä voit saavuttaa pelastuksen ainoastaan liikkeen yhteydessä.

Vastakkain ovat olleet enemmän tai vähemmän hajanainen liberaalien kriitikkojen joukko ja liikkeen konservatiivinen johto, keskeiset puhujat ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtohenkilöt.

Naisen asema on lestadiolaisessa yhteisössä hieman vapautunut, mutta Tapio Nykänen näkee sen edelleenkin ongelmaksi liikkeen sisällä. Naisella ei edelleenkään ole liikkeen sisällä puhevaltaa. Ongelmana Tapio Nykänen pitää myös ehdotonta ehkäisykieltoa joka on edelleen voimassa.

- Sitä on kovasti koetettu korostaa, että teologisessa mielessä nainen ja mies ovat aivan yhtä arvokkaita mutta heillä on eri roolit tässä yhteiskunnassa. Käytännön elämässä nainen ja mies ovat eriarvoisessa asemassa siinä suhteessa, että naisen rooli on olla äiti.