1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Arvokohteita ei pidä museoida hengiltä

Täydennysrakentamista tulisi hyödyntää nykyistä rohkeammin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden kunnostuksessa. Aiheesta perjantaina väitellyt Tarja-Tuulikki Laaksonen käyttää esimerkkinä Turun Vanhaa Suurtoria, joka on kunnostuksensa jälkeen uinunut hiljaiseloa.

Kuva: Eino Telkkinen / Yle

Vanha Suurtori oli aikoinaan Suomen tärkein paikka, maallisen vallan keskus aina Turun paloon saakka.

Keskiajalta nykypäivään sillä on Tarja-Tuulikki Laaksosen mukaan ollut monia merkityksiä, mutta nykyisin alueen identiteetti on hukassa.

Vajaat kolmekymmentä vuotta sitten aloitettu kunnostus onnistui sikäli hyvin, että yksittäisiä rakennuksia on kunnostettu mallikkaasti.

Mutta kokonaisuus jäi hahmottumatta, ja lopputuloksena on tori ilman ihmisiä.

Alueen monikerroksinen historia osaltaan vaikeuttaa sen kunnostamista, pohtii Tarja-Tuulikki Laaksonen.

–Yhä uudelleen herää kysymyksiä siitä, mitä täällä pitäisi olla, mitä pitäisi kunnostaa, mihin asuun ja millä tavalla.

Palapeli hajosi käsiin

Tarja-Tuulikki Laaksonen. Kuva: Eino Telkkinen / Yle

Suurtorin kaltaisessa kohteessa kokonaisuuden hallitseminen on ensiarvoisen tärkeää, ja yhtäällä tehtyjen ratkaisujen vaikutukset toisaalle tulee ymmärtää.

– Palapeli hajosi käsiin, eikä se ole edelleenkään valmis! Projektin alkaessa marraskuussa 1984, kun itsekin tulin tänne töihin, tarkoituksena oli viidessä vuodessa saada tästä kulttuurin monitoimialue. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Aurajoessa, huokaisee Laaksonen autiona uinuvaa torimaisemaa silmäillessään.

Neljännesvuosisata sitten tehtiin Laaksosen mielestä virhe, jota ei kannattaisi toistaa meneillään olevassa Elävä keskusta -hankkeessa kulttuurin kortteleita kunnostettaessa.

Miksi me nyt museoisimme tämän hiljaiselon?

Tarja-Tuulikki Laaksonen

– Tiloja ei tule kunnostaa puhtaasti käyttötarkoitusta varten. Aikoinaan sisätilojen kunnostuksessa otettiin liian voimakkaasti huomioon se, että niistä oli tulossa näyttelytiloja. Ei ajateltu tarpeeksi pitkälle, kun tätä tehtiin. Oli olemassa hyvä pohja suunnittelulle ja toteutukselle, mutta jossakin vaiheessa lähdettiin ratkomaan ja korjaamaan pala palalta. Tällaisessa kohteessa se on väärä menetelmä.

Vanhan Suurtorin rakennuksissa toimii nykyisellään mm. Turun Kulttuurikeskus, Kirjakahvila ja Itämerikeskus Centrum Balticum.

Torni torin maamerkiksi

Nykyisellään Suurtorilla on Laaksosen mielestä vaikea aistia, että kyse on keskiaikaisesta kaupunkikeskustasta torialueineen.

Vanhan Raatihuoneen tulisi Laaksosen mukaan nousta nykyistä selvemmin aukion mahtirakennukseksi. Myös kiistelty, sittemmin Kirjastosillaksi ristitty Pennisilta kytkeytyy kuvioon.

– Aikanaan korjaushanketta aloitettaessa nostettiin esiin uudelleen kysymys Raatihuoneen palauttamisesta Bernerin asuun, eli palautetaanko barokkitorni vai ei. Ja tähän liittyy niin ikään Turun palossa tuhoutunut silta, joka oli torin jatkeena. Jos silta tähän nyt palautettaisiin, olisi todella oikeudenmukaista ja vahvasti perusteltua, että myös torni palautettaisiin.

Brinkkalan talo. Kuva: Eino Telkkinen / Yle

On olemassa toinenkin vaihtoehto, väläyttää Tarja-Tuulikki Laaksonen.

– Miksi emme palauttaisi Brinkkalan taloon tornia, joka siinä oli Turun palon jälkeen, kun se muutettiin uudeksi Raatihuoneeksi? Tornihan purettiin vasta 1920-luvulla, ja on yhä turkulaisia, jotka vielä muistavat sen! Silloin meillä ei periaatteessa muuttuisi täällä mikään, antaisimme jotain takaisin. Alue saisi maamerkkinsä, paikka hengen ja sen imago parantuisi.

Rohkeutta myös purkaa vanhaa ja rakentaa uutta

Nykyisellään torilla ei ihmisjoukkoja juuri näe lukuun ottamatta keskiaikatapahtumaa ja joulumarkkinoita, sekä tietenkin Joulurauhan julistusta. Tori sattuu huonosti satunnaisten kulkijoiden luontaisille reiteille.

– Keskiaikaisia katuja tulisi avata. Täällä on edelleen kadunpätkiä, joita ei avattu. Esimerkiksi Brinkkalan yksikerroksinen osa on keskiaikaisen Raatihuoneen kadun päällä. Se pitäisi ehdottomasti avata, ja aikanaan saatiinkin purkulupa, mutta sitä ei toteutettu. Myös vanha Karjakatu voitaisiin avata kokonaan Hämeenkadulle. Hämeenkatu 15 on Juseliuksen talon jatkeena ja sehän korjauksen yhteydessä vähän kärsi palovaurioitakin; en itse näe, että rakennuksella on sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, että se pitäisi säilyttää. Kannattaisin ajatusta, että Juseliuksen talo toteutettaisiin siinä laajuudessa kuin se alun perin suunniteltiin, nyt se on jäänyt torsoksi.

Nostamme kauhean haloon, jos ulkoisessa ympäristössä tapahtuu jotakin, mutta sisällä kyllä sallitaan kaikennäköistä.

Tarja-Tuulikki Laaksonen

Samalla kun jotain purettaisiin, tulisi Tarja-Tuulikki Laaksosen mielestä uskaltaa myös rakentaa uutta. Näin saataisiin nostettua myös alueen esteettömyyttä nykyvaatimusten tasolle.

– Raatihuoneen jatkeena, Raatihuoneenkadun varrella on ollut 1900-luvulle saakka rakennus. Eli täällä olisi paikkoja täydennys- ja uudisrakentamiselle. Sen avulla voisimme myös suojella aluetta nimenomaan sisätilojen osalta, koska koko ajan tiukentuvan lainsäädännön vaatimaa tekniikkaa ei voida näihin vanhoihin rakennuksiin laittaa. Tekniikkaa voitaisiin sijoittaa uudisrakennuksiin, ja samalla parantaa alueen esteettömyyttä hyvin paljon.

Mahdollinen uudisrakentaminen Vanhalla Suurtorilla aiheutti loppukesästä melkoisen kohun. Turun kaupunki kiirehti ampumaan alas julkisuuteen nousseita tietoja suunnitelmista.

– Meillä on ilmiselvä ristiriita siinä, että nostamme kauhean haloon, jos ulkoisessa ympäristössä tapahtuu jotakin, mutta ei ajatella lainkaan rakennusten sisällä olevia, huomioonotettavia asioita. Siellä kyllä sallitaan kaikennäköistä, eli jonkinlainen linja pitäisi kyllä olla, paaluttaa Tarja-Tuulikki Laaksonen.

Uusi ilme vanhaan maisemaan

Torin pintamateriaali on ollut kompastuskivi jo pitkään. Viime kunnostuksessa paikalle täysin sopimaton asvaltti korvattiin museoviranomaisten vaatimuksesta epäkäytännöllisellä ja vaikeakulkuisella mukulakivikolla, jonka historia on 1700-luvulla.

Uusimmissa suunnitelmissa sitä ollaan korvaamassa murskeella, mutta Tarja-Tuulikki Laaksonen toivoisi, että päällystepulmassa ei jäätäisi historian vangiksi.

– Olen heittänyt vaihtoehtoisen ajatuksen, että suunnittelijat kävisivät katsomassa tuolla vähän matkan päässä Arkenin pihalla, kuinka se on toteutettu. Tasainen, siisti, helppohoitoinen kiveys luonnonkivestä ja betonista on aivan hyvä vaihtoehto tälle alueelle. Tämä vaatii joustoa ja uusien ratkaisujen hakemista.

Historiallisten arvojen ei tulisi Laaksosen mielestä estää alueen kehittämistä ja elävöittämistä. Kukin aika jättää omat kerroksensa, niiden vain täytyy olla sopusoinnussa entisen kanssa.

– Meidän pitäisi päivittää antikvaariset periaatteet ja ajatusmaailma siten, että aina kaupunkialueella on eletty, sitä on kehitetty, sitä on muutettu. Miksi me nyt museoisimme tämän hiljaiselon? Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jokin meni kunnostuksessa pieleen, tiettyjä tavoitteita ei saavutettu.

Mallia Arkenista ja kirjastokorttelista

Tasapainon löytäminen säilyttämisen ja uudistamisen välille on kiistanalainen asia, joka aiheuttaa kipunointia museoväenkin keskuudessa.

– Tämä on vaikea asia, en kiellä sitä ollenkaan, enkä kiellä, etteikö antikvaarista ajatusmaailmaa tarvittaisi. Mutta meillä on Turussa paljon muitakin esimerkkejä, joissa voisi ajatella hieman enemmän, joustaa ja katsoa parempia vaihtoehtoja. Ei ole oikeaa ja väärää, aina pitäisi katsoa tapauskohtaisesti, mikä tälle kohteelle olisi se paras mahdollinen ratkaisu.

Luostarin Välikatu. Kuva: Eino Telkkinen / Yle

Tarja-Tuulikki Laaksonen muistuttaa, että Turulla on jo useamman vuoden ollut strategia, jonka mukaan kaupungista pitäisi täydennysrakentamisen avulla tehdä vanhan ja uuden yhdistämisen mallikaupunki.

– Meillä olisi siihen nyt loistavat mahdollisuudet! Meillä on jo kaksi hyvää kohdetta olemassa, Arken ja kirjastokortteli. Molemmat ovat nopeasti löytäneet paikkansa ja toimivat aktiivisesti. Ne ovat paikkoja, joihin yleisö menee mielellään!

Sama temppu tulisi tehdä nyt Vanhalle Suurtorille. Laaksonen peräänkuuluttaa perusteellista tutkimusta alueesta ja kattavan kokonaissuunnitelman laatimista.

– Paikalla täytyy olla tietty henki, se täytyy löytää. Paikalla täytyy olla identiteetti. Se, että löydämme nämä tekijät, vaatii tutkimusta, lyhyt selvitys ei riitä. Ei voi sanoa, ettei ole aikaa tutkia, mikä tässä meni pieleen.

Tarja-Tuulikki Laaksonen muistuttaa Vanhan Suurtorin olevan niin arvokas paikka, että aikaa ja tahtoa riittäviin taustatutkimuksiin tulee löytää.

– Toivon alueen kehittyvän sellaiseksi, että tunnistamme ne Suomen synnyinmuistot, että se on ollut kiinteässä yhteydessä Tuomiokirkkokortteliin. Toivon, että tänne löydetään oikeaa elämää ja toimintaa, joka antaisi alueelle jälleen kerran uuden merkityksen. Täällä on paljon kerroksellisuutta, täällä on paljon kerrottavaa tuleville sukupolville, mutta se vaatii työtä.