Kun sudenkorennot rakastuivat maalaukseen

Kuvataiteilija Marika Mäkelän uudet maalaukset ovat esillä helsinkiläisessä Galerie Anhavassa. Suurikokoiset teokset on toteutettu jykeville, kaiverretuille puupohjille. Voimakkaiden värien lisäksi maalauksissa on käytetty kimmellystä. Se houkutti kesällä sudenkorennotkin tutustumaan tauluun.

Kuvataiteilija Marika Mäkelä. Kuva: Yle

Kuvataiteilija Marika Mäkelä (65v.) on tuonut uusimmat, pääosin tänä vuonna toteutetut teoksensa helsinkiläisgalleria Anhavaan. Esillä on 16 voimakkaan väristä abstraktia teosta. Vaikka teokset eivät suoranaisesti ole esittäviä, Mäkelä sanoo töidensä aina käsittelevän ihmistä.

- En ole osannut ajatella, että maalaisin esimerkiksi ihmisen kasvot. se on niin valtava aihe. Mutta ihmisistä on koko ajan kysymys teoksissani, ihmisten olotiloista ja tunnetiloista, taiteilija sanoo.

Mäkelä sanoo itsekin olevansa tunnemaalari. Oma elämä ja elämän eri vaiheet ovat aina näkyneet Mäkelän nelikymmenvuotisessa tuotannossa, muun muassa teosten värimaailmassa.

Galleristi Ilona Anhava ja kuvataiteilija Marika Mäkelä katselemassa teosta Onnen vartija. Kuva: Yle

Uusissa maalauksissaan Marika Mäkelä jatkaa 2000-luvun puolivälissä löytämäänsä tapaa tehdä maalaukset jykeville puupohjille. Pohjien kaiverrukset antavat maalauksille elävän pinnan, joka paikoin muistuttaa vakosamettia, paikoin tuntuu ja näyttääkin puulta. Teoksissa on myös paljon lliimalla kiinnitettyä kimmellystä.

- Materiaali sinänsä vain palvelee teosta, Marika Mäkelä vastaa kysymykseen, miksi hän on halunnut teostensa kimmeltävän.

- Materiaalilla ei ole mitään suurempaa funktiota, kunhan se palvelee lopputulosta, Mäkelä jatkaa.

Marika Mäkelän maalaus Tiibetiläinen morsiussatula. Kuva: Yle

Liekö ollut kimmellys vai turkoosi värimaailma, mikä sai sudenkorentoparven kesällä laskeutumaanMorsiussatula-teoksen päälle. Taiteilija kertoo vaikuttavasta kokemuksesta ateljeessaan Pernajassa:

- Ateljeen ovet olivat auki ja yhtäkkiä taulun päälle lensi ensiksi muutama sudenkorento, pian niitä tuli kokonainen parvi, aivan kuin maalaus olisi ollut niitten emoalus. Niitten siivet kiilsivät ja minä katsoin miten kauniita ne olivat. ajattelin, että ne pitivät maalauksestani, että ne luulivat sen olevan niiden äiti.