Asiantuntija Talvivaaran vuotoaltaasta: En suunnittelisi koskaan sellaista

Kaatopaikkarakentamisen asiantuntija pohtisi, pitäisikö kaivosten jätevesialtaille olla valtakunnalliset vaatimukset.

Kotimaa

Talvivaaran kaivos ponnahti viikonloppuna jälleen julkisuuteen, kun kaivoksen suuri kipsisakka- eli jätevesiallas alkoi vuotaa. Kainuun elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen mukaan vettä vuotaa tuhansia kuutiometrejä tunnissa, koska patorakenteen vettä pidättävä muovikalvo on rikkoutunut.

Kaatopaikkarakentamisen asiantuntija sanoo, ettei suunnittelisi itse jätevesiallasta kuten kaivosyhtiö Talvivaara on tehnyt. Hänen mukaansa vuotoaltaan pohjan rakenne on alun perin riittämätön.

Vedenpitävyys on kiinni lähinnä 1,5 millimetrin muovikalvosta, joka nyt hajosi. Talvivaaran mukaan kalvon alla on tasattu tiivistyskerros kivituhkaa.

- Jos kalvossa on reikä, niin sitä kautta vesi pääsee purkautumaan ympäristöön. En suunnittelisi itse koskaan rakennetta, jossa on kalvo yksinään, vaan aina siellä pitäisi olla joku mineraalinen tiivistyskerros mukana. Kalvoissa aina, ennemmin tai myöhemmin on vauriokohtia, sanoo yliopisto-opettaja Minna Leppänen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Vuotoaltaassa ei savimattoa eikä moreenia

Talvivaaran mukaan suuressa osassa kaivoksen kipsisakka-altaista on kuitenkin Leppäsen peräänkuuluttama mineraalinen tiivistyskerros eli bentoniittimatto. Bentoniitti- eli savimattoa ei kuitenkaan ole vuotoaltaassa. Vuotoaltaassa ei ole myöskään moreenikerrosta vaan tasattu tiivistyskerros kivituhkaa.

Leppäsen mukaan bentoniitti ja savi on hyvin yleisesti käytössä kaatopaikkojen pohjarakenteissa. Bentoniitti paisuu tilavuudeltaan moninkertaiseksi, kun siihen imeytyy vettä, jolloin sen vedenläpäisevyys voi olla huomattavan alhainen.

Leppänen sanoo, että bentoniittimatto maksaa noin viisi euroa neliöltä, joten säästö voi olla sievoinen, jos bentoniittia ei käytetä.

- Jos on kyse valtavan suuresta altaasta, tietysti se sitten on iso raha, hän laskee.

- Altaissa käytetään usein kevyempiä rakenteita kuin kaatopaikan pohjarakenteissa, koska ne ovat korjattavissa. Jos siellä on vaurio, vesi voidaan pumpata pois ja korjata rakenne, Leppänen jatkaa.

Hän pohtisi, pitäisikö kaivosten allasratkaisuista olla samansuuntaiset määräykset kuin kaatopaikkojen pohjarakenteista, joista on päättänyt valtioneuvosto. Kaivoksissa rakenteet on valittu tapauskohtaisesti.

- Ehkä se on siinä mielessä ongelma, että ei ole selvää tukipuuta suunnittelijalle, rakennuttajalle eikä luvittajalle, Leppänen arvelee.

- Tietysti kaivokset ovat aivan erilaisia alueita kuin kaatopaikat, joilla pinta-alat ovat pienempiä ja jäte on sekalaista, kun taas kaivoksella hyvinkin tarkkaan tiedetään mitä jätettä altaissa on. Malmitkin ovat ympäristössä jo olemassa, jolloin tapauskohtaista harkintaa voi olla enemmän. Toki pinta-alat ja vesimäärät ovat valtavia. Niiden hallinta ei ole helppoa, hän jatkaa.

Ongelmia voi olla muissakin kaivoksissa. Suomen luonto -lehti kertoi viime kuussa, että myös Kittilän kultakaivoksen jätevesialtaat olisi tehty puutteellisesti.

Patoylitarkastaja Timo Regina Kainuun ELY-keskuksesta ei usko, että kaivoksilla olisi menty siitä mistä aita on matalin, kun valtakunnalliset vaatimukset ovat puuttuneet. Hänkin kuitenkin sanoo, että nykyisten kokemusten perustella olisi hyvä, jos erilaisille kaivoksille pohdittaisiin eri tasoista ohjeistusta ja normitusta.

Regina ei kommentoi Talvivaaran patoasioita, joista hän on jäävännyt itsensä.

Päivitys 9.11.2012: Vuotavan altaan rakennetta koskevia tietoja on korjattu. Aiemmin Talvivaarasta kerrottiin, että vuotava allas rakentuu muovikalvosta, tasoitehiekasta ja moreenista. Korjatun tiedon mukaan muovikalvon alla on ainoastaan kivituhkasta tasattu tiivistyskerros ennen maapohjaa.__Tekstiin on täsmennetty myös, että Timo Regina ei puhunut Talvivaarasta, kun hän kommentoi kaivosaltaita.