Kari Haakana: Hautajaisista voi twiitata

Etiketti on jännittävä asia. Suomestakin löytyy useita ihmisiä, jotka päätyönään miettivät haarukoiden järjestystä kattauksissa erilaisiin tilaisuuksiin soveltuvien vaatteiden värejä ja oikeita lausahduksia erilaisissa rituaaleissa. Alan tiukin tuntemus löytynee ulkoministeriön protokollaosastolta; vahvaa näkemystä jaetaan myös kotisohvilta Linnan juhlia seurattaessa.

Yle Blogit
Kari Haakana
Olli Sulopuisto

Käsitys soveliaasta käytöksestä muuttuu koko ajan. Arkipäivän tilanteissa sallitaan laajempi käytöksen kirjo, mutta mitä juhlallisempi tilanne tai tilaisuus on kyseessä, sitä tiukemmin ihmiset tarrautuvat käytäntöihin jotka ovat "oikeita" ja tarvittaessa puuttuvat tiukastikin "väärin" käyttäytyvien lajitovereidensa tekemisiin.

Käytössääntöjen keskeinen idea on aina ollut se, että huomioimme toimissamme ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä. Mutta miten tilanne muuttuu, kun olemmekin tekemisissä paitsi samassa huoneessa olevien ihmisten kanssa, myös toisella puolella maailmaa olevien ihmisten kanssa? Onko fyysisesti kauempana olevien ihmisten huomioiminen epäkunnioittavaa lähempänä olevia ihmisiä kohtaan?

Hautajaiset jos mikä on tiukka rituaali: sillä on säännellyt muotonsa, jotka muuttuvat hyvin hitaasti. Uudet viestintävälineet eivät tunnu istuvan tähän tilanteeseen lainkaan.

Tekniikan kehitys ja yleistyminen muuttavat käytöstapoja. Kännykät ja muu mukana kannettava laitekanta mahdollistavat reaaliaikaisenyhteydenpidon ihmisiin toisella puolella maailmaa, mutta uusien välineiden käyttöä halutaan aika ajoin suitsia, ettei muutos olisi liian raju. Esimerkiksi pääkaupungin liikennevälineissä oli taannoinkampanja (siirryt toiseen palveluun), jolla haluttiin vaientaa liian henkilökohtaisia asioita puhelimeensa kailottavia ihmisiä. Kännykkäetiketin luominen ilmoituskampanjan voimin kertoo tilanteesta, jossa etikettiä ei ole, mutta se halutaan saada aikaan, jotta nykyaika ei kävisi päälle liian raisusti.

Hautajaiset ovat kenties juhlallisin, vakavin ja henkilökohtaisin rituaalimme. Niissä surraan ja kunnioitetaan kuollutta, lohdutetaan omaisia ja ystäviä ja muistellaan mennyttä. Hautajaiset jos mikä on tiukka rituaali: sillä on säännellyt muotonsa, jotka muuttuvat hyvin hitaasti. Uudet viestintävälineet eivät tunnu istuvan tähän tilanteeseen lainkaan.

Toimittaja Mathew Ingram raportoi taannoin Twitterillä ystävänsä hautajaisista (siirryt toiseen palveluun). Jotkut Ingramin Twitter-seuraajista pahastuivat toiminnasta: ilmeisesti hautajaisissa pitäisi keskittyä juuri siihen tapahtumaan ja ihmisiin, jotka ovat fyysisesti paikalla. Toisaalta monet Ingramin ystävät ja vainajan ystävät ja sukulaiset kiittivät hautajaisista Twitterillä raportoinutta toimittajaa.

Kotoinen minikohu nousi silloisen kansanedustaja Jyrki Kasvin päivitettyä Twitter-tiliään presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolta (siirryt toiseen palveluun). Jotenkin kierolla tavalla on ok, että koko Suomi katsoo boolinjuontia ja jenkkaa televisiosta, mutta puhelinsovelluksen käyttö samassa jenkkasalissa on väärin.

Arkisemmista tilanteista jokainen voi löytää sisäisen kaarinasuonperänsä: hyväksynkö kännykän käytön ruokapöydässä? Onko ok kommentoida televisio-ohjelmaa samanaikaisesti Facebook-kavereille ja puolisolle? Voiko tekstareita lähettää iltakymmenen jälkeen? Voiko niihin odottaa vastattavan?

Kaino toive: toivottavasti omissa hautajaisissani osallistujat muistavat ja uskaltavat twiitata. Arkunkantajien lienee työturvallisuuden vuoksi syytä pitää kännykkä taskussa, mutta muuten on vaikea kuvitella kenenkään loukkaantuvan.

Kari Haakana
Kirjoittaja on Yle Internetin palvelupäällikkö