Poliisi kannustaa auttamaan lapsia - pedofiiliksi leimautumisen pelko perusteetonta

Poliisin ja sosiaalityöntekijän mielestä ihmiset vauhkoilevat pedofiiliepäilyistä liikaa sosiaalisessa mediassa. Hysterian lietsominen saattaa vähentää ihmisten auttamishalua todellisessa vaaratilanteessa. Yhteisöllisyyden rapautuminen huolestuttaa: hädässä olevaa lasta pitää auttaa vaikka mikä olisi, muistuttaa poliisi.

Kotimaa
Jonna Laitonen ja Ilkka Iivari studiossa
Kari Mustonen / Yle

Hämeenlinnassa harhailleen pikkutytön tapaus on herättänyt vilkkaan keskustelun lasten auttamisesta. Moni mies on kertonut, ettei esimerkiksi uskaltaisi pysähtyä auttamaan liikenteessä yksin liikkuvaa lasta. Nettikeskustelussa useita miehiä pelotti pedofiiliksi leimaantuminen ja mahdolliset jatkoseuraukset.

Komisario Ilkka Iivari Kanta-Hämeen poliisista sanoo, että leimautumispelko on tekosyy välinpitämättömyydelle.

Voi olla päivän epäiltynä pedofiliasta mieluummin kuin lukea lööpistä, että lapsi jäi auton alle sen takia, kun en auttanut.

Ilkka Iivari

- Jotenkin vaikuttaa siltä, että ihminen on hyvä keksimään selityksiä, miksei hän tee jotain mitä pitäisi tehdä. Ei meillä ole tutkittavana sellaisia asioita yhtään, että joku olisi auttanut jotain lasta ja sitten olisi epäiltynä pedofiliasta. Sellaista pelkoa ei tarvitse lietsoa, että on heti pedofiili, hän painottaa.

- Voi olla päivän epäiltynä pedofiliasta mieluummin kuin lukea lööpistä, että lapsi jäi auton alle sen takia, kun en auttanut, Iivari sanoo.

Sosiaalisen median hysteria = auttamishalun loppu?

Jonna Laitonen toimii sosiaalityöntekijänä Ankkuri-tiimissä Hämeenlinnassa. Hän on surullinen yhteisöllisyyden häviämisestä.

- Pelätään, että jos puututaan toisen ihmisen asioihin, se aiheuttaa suurta hämmennystä tai vaikeutta itselle. Tähän liittyen toivoisin, ettei lähdettäisi yleiseen hysteriaan mikä vain lietsoo ja lisää sitä keskustelua, ei pelättäisi leimaantumista sen takia, että auttaa avutonta lasta.

Ilkka Iivarin mielestä etenkin sosiaalisen median keskustelut juuri lietsovat hysteriaa.

- Siellä levitetään näitä "autoilija jututti lasta, se on pedofiili" ja se otetaan totena, vaikka se ei pidä paikkaansa. Siellä lukee, että "minä tunnen kaksi kaveria jolle kävi näin": kertokaa minulle ne nimet niin minä tarkistan ne rekistereistä, ei löydy tällaista juttua.

- On vain luotu itselle selittämiskeino, että voidaan olla tekemättä. Ei siitä leimaannu jos pysähtyy, auttaa lasta, soittaa poliisille, niin ei varmasti leimaudu pedofiiliksi, Iivari korostaa.

Sosiaalityöntekijä tai poliisi ei välttämättä aina voi kommentoida nettihuhuja tai korjata niitä, joten väärä tieto jatkaa leviämistään. Syitä auttamattomuuteen löydettiin nettikeskustelussa myös yleisestä piittaamattomuudesta ja toisten asioihin puuttumattomuuden perinteestä.

- Ei voi olla niin kiire, ettei välitetä ihmisistä. Kyllä se noin kymmenen minuuttia kestää, kun poliisi tulee paikalle ja sen aikaa pitää jaksaa odottaa, kun on kyse ihmisistä eikä materiasta, Ilkka Iivari tähdentää.

Vanhempien ensireaktio on itsepuolustusta

Nettikeskustelussa pelättiin myös vanhempien vihaista reaktiota, jos vierasta lasta lähestyy, vaikkakin auttamistarkoituksessa. Onko siis vanhemmilla petraamisen ja peiliin katsomisen paikka?

- Nykypäivänä ajatellaan, että meidän perhe ja meidän asiat, ne ei kuulu muille ja muiden puuttuminen ei ole hyväksyttävää. Itse toivon, että yhteisöllisyys saisi enemmän valtaa ja voitaisiin palata siihen koko kylä kasvattaa -ajatukseen. On turvallisempaa, kun voi luottaa siihen, että joku puuttuu, jos ei jokin asia toimi. Pitää olla oikeus puuttua ja ohjata oikeaan suuntaan, sanoo Jonna Laitonen.

Ei kukaan vanhempi ole niin täydellinen, ettei siihen joku muu voisi joskus jotain sanoa.

Jonna Laitonen

Ilkka Iivarin mielestä ihmisellä on tarve suojella jollain omaa huolimattomuuttaan ja silloin vanhempi saattaa tunnekuohussaan käyttäytyä hyökkäävästi.

- Tehdään reaktio siinä tilanteessa, ja varmasti jälkikäteen ajatellaan "en toiminut oikein, minunhan olisi pitänyt kiittää, hänhän auttoi mun lasta". Ensireaktio on puolustaa itseä, en minä tehnyt mitään väärää. Vahinkoja sattuu ja niistä pitää oppia.

- Jos joku auttaa, niin kyllähän se kiitos on oikea sana eikä se, että moititaan. Se on juuri yhteisöllisyyttä, kyllä siihen pitäisi edelleen pystyä palaamaan. Koko yhteiskunta voisi kasvattaa itseään tässä asiassa, kehottaa Iivari.

Laitosen mielestä ihmiset kokevat sen hyökkäyksenä omiin kasvatusmetodeihin, jos joku toinen puuttuu tai opastaa.

- Se koetaan omaan vanhemmuuteen kolahtavaksi, mutta niinhän se ei saisi olla. Ei kukaan vanhempi ole niin täydellinen, ettei siihen joku muu voisi joskus jotain sanoa.

Toimi näin jos lasta uhkaa vaara

Ilkka Iivari ohjeistaa rohkeasti puuttumaan tilanteeseen, jos lapsi on vaarassa.

- Tottakai pysähtyä paikalle, jututtaa lasta ja samalla suojella, ettei esimerkiksi juokse tielle. Jokaisella on kännykkä taskussa, 112:een saa soittaa ilmaiseksi, tieto tulee poliisille, ja poliisilla voi jo olla tietokin asiasta. Tämän verran pitää pystyä odottamaan ja tekemään, pysähtyä ja soittaa.

Yksin esimerkiksi koulumatkojaan taittavia lapsia pitää silti edelleen varoittaa menemästä vieraisiin autoihin.

- On ihan oikein neuvoa, yleensä sen ikäisiä, jotka voivat jo liikkua yksin koulumatkoja. Ikäkin pitää ottaa huomioon, 7-10-vuotiasta tottakai pitää neuvoa, että jos joku pyytää kyytiin niin älä mene.

- Ei joka puskan takana ole pedofiiliä. Nettimaailmassa totta on aika vähän näistä huhuista, omia etsintäkuulutuksia ei pidä laittaa liikkeelle eikä levittää, muistuttaa Iivari.