Isät tietävät: Lapsille pitää olla läsnä

Isät ovat viisaita miehiä. He tietävät, että tärkeintä on yhteinen aika.

Kun Yle Lappi tapasi tukun isiä lapsineen Rovaniemen keskustassa, ei jäänyt epäselväksi, mikä on tärkeintä. Se, että isä on lapselle siinä lähellä.

Ruokasenkadun ja Rovakadun risteyksessä leikkipuistossa leikkii kolmikymppinen isä pienen ainokaisensa, kaksivuotiaan Hertta-tyttären kanssa. Ari Hänninen on perinyt jo omalta isältään ajatuksen siitä, että yhdessäolo on parasta, mitä lapselle voi tarjota. Kertoohan sen jo tämän perheen isänpäiväperinne.

- Yleensä käydään aina isoisien tykönä, semmoista yhdessäoloa, sanoo Sallasta kotoisin oleva Hänninen.

Isyys ottaa, mutta myös antaa.

- Kyllähän se tietenkin välillä on rankkaa, mutta tosi paljonhan siitä saa itsellekin. Hyviä kokemuksia ja yhdessäoloa. Toisaalta semmoista mukavaa rentoutumista  työn ohella.

Ari Hänninen ei ollut tyttärensä synnytyksessä mukana, koska se tapahtui leikkauksessa, mutta tunne oli jotain erikoista.

- Ei sitä oikein voi kuvailla, minkälaista se oli. Jokaisen pitää varmasti itse se kokea.

Ei piiskaa vaan jäähyä

Revontulikeskuksessa kaupoilla on kolmen lapsen isä Ari Kuivila. Perheensä kanssa. Nuorimmaisensa on juuri täyttänyt vuoden, poika on kaksi vuotta vanhempi, isosisko taas viisi vuotta.

Kuivila ulkoilee paljon lastensa kanssa. Ja on heidän kanssaan muutenkin.

- Isyys maistuu hyvältä, kun sen tajuaa ottaa oikein. Siinä on paljon vastuuta, mutta myös positiivisia ja antoisia puolia. Itse olen yrittänyt pysyä mahdollisimman paljon pois töistä, kertoo Rovaniemen lentokentällä työskentelevä Kuivila.

Neuvo viettää lasten kanssa mahdollisimman paljon aikaa tuli työtoverilta.

- Olen ollut kaksi kertaa vanhempainvapaalla, yli puoli vuotta per pätkä. Ja vajaata työaikaa olen tehnyt nyt viimeiset kolme vuotta ihan vain siksi, että saan olla lasten kanssa.

Omalta isältään Ari Kuivila on saanut hyvää esimerkkiä, reilua ja rehellistä peliä.

- Asenteella ja sanoilla kasvattamista ja vähemmän piiskaa. Nykyäänhän se on ihan kiellettykin. Kyllä se on tässä opittu, että jäähypenkki on piiskan korvike.

Hukkua ei kannata ja ammuksiin ei kosketa

Revontulikeskuksen ison käytävän toisesta päästä tavataan Pekka Wimmer. Vaari, useamman lapsenlapsen isoisä. Vanhin heistä täytti juuri kahdeksan vuotta.

- Vaarius on sitä, että saa nauttia näistä ihanista lapsenlapsista. Neljä poikaa, kaksi Vantaalla, kaksi täällä. Nyt tuli tällainen äkkilähtö, että pitäisi lähteä käymään jätskibaarissa. Ja vaarihan läksi.

Vaareillahan on paljon elämänkokemuksia jaettavana niin omille lapsille kuin nille suvun pienimmillekin. Oma isä antoi Pekka Wimmerille sodan jälkimainingeissa muutaman konkreettisen neuvon. Lähellä oli meri, ja hukkumisvaarasta varoiteltiin aina säännöllisesti.

- Ja kun sodan jälkeinen aika oli, ja saksalaisten leiri oli tien toisella puolella. Sanottiin, että muistakaa, saattaa olla niitä ammuksia. Älkää koskeko niihin.

- Totta kai kehotettiin, että muistaa ne läksytkin tehdä, että eteenpäin pääsisi, Wimmer muistelee

Omille lapsilleen hän on antanut - ainakin -  muutaman neuvon vanhemmuuteen.

- Viedä lapset hyviin harrastuksiin. Ja se läheisyys, mikä pitää vanhemmilla ja lapsilla olla.