Hämeen Suontaka paljastui historian aarreaitaksi

Vanajaveden kapeikossa sijaitseva Suontaka Hattulassa oli aikanaan rauta-ajan kylä, jonka hautakummuista löytynyt loistomiekka on laajalti kopioitu. Suontaasta tehty kirja osoittaa miten paljon historian käänteitä osuu puoleentoistatuhanteen vuoteen.

Kotimaa
Suontaan vanha isäntä Gustav Rosenlew ja kirjailija Eero Ojanen tutkivat uutta Hämeen Suontaka -kirjaa
Markku Karvonen / Yle

Kirjailija Eero Ojanen miettii, että Suontaka ansaitsisi olla nykyistään paljon tunnetumpi. Sen verran kiinnostavia vaiheita vanhaan asuinpaikkaan, kylään ja kartanoon liittyy.

Suontaan nykyisen omistajan isä, vanhaksi isännäksi itseään kutsuva Gustav Rosenlew taas arvostaa kartanon juuri julkaisemassa historiakirjassa tapaa jolla se kuvaa koko suomalaisen yhteiskunnan muutosta.

Heimopäällikön loistomiekka ja Suomen ensimmäinen ritari?

Suontaka sijaitsee Vanajaveden kapeikossa Hattulassa, vanhan hämäläisasutuksen ydinalueella. Vanhimmista asukkaista kertovat viereisen virran kivikirveet. Helposti viljeltävässä rinteessä on ilmeisesti ollut merkittävä rautakauden kylä, jonka asukkaat saattoivat olla paikallisia ylimyksiä.

Tähän viittaa Suontaan hautakumpujen ja uhrikivien lisäksi sieltä löytynyt poikkeuksellisen hienosti koristeltu miekka, joka on ollut aikansa arvoesine. Kantajansa mahtia osoittanut ase tunnetaankin laajalti Suontaan loistomiekkana, sekä museoesineenä että siitä valmistettuina lukuisina kopioina.

Koko seutu kiihottaa mielikuvitusta. Suontaka ja virran vastapäätä Lepaa saattavat olla samaa juurta, Lepaata on pidetty vanhana kulttipaikkana ja myös ylimyspaikkana.

Suontaan puolella Hinnonmäki on tuhoutunut rautakauden asuinpaikka ja kalmistoalue, johon ruotsalaiset tarinan mukaan suunnittelivat ensimmäistä Hämeen linnaa. Loisto ehkä jatkui läpi keskiajan. Lepaalla asui Kustaa Vaasan ajan yksi mahtisuvuista, Suontakaa tunnetaan varhaisin nykyisen Suomen alueella syntynyt ja asunut ritari Nils Olofinpoika. Eero Ojanen arvelee, että vauraus tuli pellon lisäksi turkiskaupasta.

Kylästä kartanoksi

Läpi keskiajan ja uudelle ajalle Suontaka oli seudun suurimpia kyliä. Kylä oli jakautunut kahdeksi asutukseksi, Ali- ja Ylikyläksi. Molempien jäänteet ovat jääneet nykyisen kartanon alle. Kylästä tuli kartano, kun Edvard Standertskiöld osti talot ja maat 1800-luvun lopulla.

Vuodesta 1918 kartano on ollut Rosenlew-suvulla, jolloin teollisuudessa omaisuutensa hankkinut suku kunnosti sen aikanaan nykyaikaiseksi ja tehokkaaksi suurtilaksi valtavine talousrakennuksineen.

Perinne jatkuu siten, että navetassa on edelleen suuri karja ja kartano on tunnettu ratsastus- ja hevosharrastuksestaan.

- Teollisuusmiehet katsoivat tilaa uudistajan silmin. He ryhtyivät uusien rakennusten rakennuttamisen lisäksi mm. salaojittamaan peltoja ja jalostamaan karjaa. Kun isoisäni tuli Suontaakse 1900-luvun alussa, hän tuli loistoautolla palvelusväen kanssa.

Nyt omistajat itse tekevät karja- ja hevostyöt. Kirja kuvaa hyvin yhteiskunnallista muutosta, ja se luo yhtenäisen aikajanan, joka näyttää miten yhdestä kylästä tuli laaja maatalousyritys, kertoo Gustav Rosenlew.

Hämeen Suontaka – Esihistoriasta nykypäivään

Tuon niminen Eero Ojasen kirjoittama historia täydentää lähiseudulta viime vuosina tehtyjä historiakirjoja. Eero Ojanen pitää Suontakana arvokkaana sitä, että pitkä rikas historia on edelleen selvästi nähtävänä muinaismuistoina, maisemana ja rakennuksina.

- Kylällä on niin pitkä historia ja jatkuvuus, että sitä voi pitää aarreaittana. Puoleentoistatuhanteen vuoteen mahtuu niin paljon. Tämä on Hämeen asutuksen keskeisiä ydinpaikkoja. Aikaan mahtuu monenlaisia käänteitä, jotka houkuttivat kirjoittamaan. Kulttuurimaisema on säilynyt hyvin ja se on elävää maaseutua, mikä on hieno osoitus siitä miten jokainen aika tuo oman piirteensä, sanoo Eero Ojanen.

- Haluaisimme vaalia kulttuurimaisemaa enemmänkin kuin voimavarat riittävät. Kartanoelämä on muuttunut niin paljon. Ennen kartanon alueella asui paljon työväkeä, nyt teemme tilan töitä tyttäremme apuna. Esimerkkinä on kartanon suuri koristepuutarha, joka on mahdoton ylläpitää. Ennen se tarjosi kesätöitä työmiesten vaimoille. Nyt voimme pitää oman perheen voimin osan hoidettuna, kun ei ole työvoimaa, jatkaa Gustav Rosenlew.