Jari Tervo: Paskavaara

Tietoni kaivostoiminnasta vaihtelevat täydellisestä tietämättömyydestä muutamaan itsestäänselvyyteen. Enempää minun ei tarvitsekaan tietää. Tunnistan kyllä katastrofin, kun se tulee vastaan, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.

Yle Blogit
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Talvivaaran nikkelikaivos tuuppasi ihmisten terveydelle vaarallista vettä ympäristöönsä. Jos kainuulaisten elimistöstä on tähän mennessä puuttunut uraania ja raskasmetalleja, niin kohta ei puutu. Yleisradion televisiouutisissa lyhyesti haastatellun kansalaisen mielestä myrkkyvettä pitäisi säilyttää muovipussin sijaan teollisuuspadossa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Tähän mennessä kansantajuisimman version Talvivaara-farssista havainnollisti Stan Saanila viime Uutisvuodossa. Taiteilija Saanila esitteli lyhyesti fiaskon poliittiset päätöksentekijät ja viranomaiset. Yhteistä heille kaikille on käsien levittely: ”Ei voi mitään.” Saanilan analyysi on valitettavasti liian hauska yleistyäkseen.

Hengenvaarallista paskaa valui ihmisten rantoihin, mutta kansan valitsemat poliitikot ja muodollisesti erinomaisen pätevät viranomaiset seurasivat tilannetta hitaalla katseella. Pitäisiköhän ryhtyä äärimmäisen jyrkkiin toimiin? Pyydetäänkö asiasta selvitys maanantaiaamuna virka-ajan alettua? Mutta ei sentään lähetetä sitä ykköspostissa.

Vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö kouristeli tuskissaan aamutelevision sohvalla. Oloaan helpottaakseen hän keksi varsinaiset syylliset kaaokseen: edellisten hallitusten kepuministerit Mauri Pekkarinen, Mari Kiviniemi ja Paula Lehtomäki.

Pekkarinen lupasi kantaa vastuun luvan myöntämisestä Talvivaaralle, mutta ei tietenkään myrkkyjen valuttamisesta. Lehtomäki ja Kiviniemi kieltäytyivät ryhtymästä syntipukeiksi. He muistelivat vihreitten aiemmin kannattaneen viranomaisjärjestelmää, jota Niinistö nyt haukuskelee.

Kansanedustaja Osmo Soininvaaran mielestä taas kepuministerit muistavat väärin. Edellisessä hallituksessa ympäristöhallinnosta riideltiin reippaasti hallituksessa, ja vihreät hävisivät.

Tällaistä hallintohimmeliä naurettaisiin ja kauhisteltaisiin meillä, jos se olisi vallalla Venäjällä tai Nigeriassa.

Maahan on siis rakennettu pykälistä ja määräyksistä paperinen labyrintti, jonka tehtävänä on edistää ammattitaidottomuutta, leväperäisyyttä ja kansalaisten terveydestä piittaamattomuutta. Kaikki lepää muutaman kainuulaisen virkamiehen harteilla.

Hallitus ei voi pääministeri Jyrki Kataisen mukaan omatoimisesti tehdä tässä asiassa mitään rikkomatta Suomen lakia. Hallitus on estynyt huolehtimasta kansalaisten hengestä ja terveydestä. Tällaistä hallintohimmeliä naurettaisiin ja kauhisteltaisiin meillä, jos se olisi vallalla Venäjällä tai Nigeriassa.

Muistiot, selvitykset, seurantaraportit, hallinnolliset määräykset ja tiukat päästörajoitukset toimivat ihanasti paperilla, mutta kun ensimmäinen kuutio paskavettä hulahti reikäisestä muovipussista luontoon, kaikki paljastui lumeeksi: ”Ei voi mitään.”

Seitsemänkymmentäluvulla tätä meininkiä olisi kutsuttu rakenteelliseksi fasismiksi, mutta kyllä tämä on vain byrokraattista idiotismia ja organisatorista impotenssia. Järjestelmä mahdollistaa vain sellaisia toimenpiteitä, joita kaikki pitävät huteina. ”Ei voi mitään.”

Kun poliitikko tai viranomainen sanoo, että nyt pitää jonkun ehdottomasti tehdä jotain, niin mitä tapahtuu.

Kukaan ei tee mitään. Ei voi mitään.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija