Rikospaikkatutkija näkee poispyyhityt jäljet

Pohjois-Karjalan poliisin rikostekninen yksikkö ei saa oikeutta nimihirmunsa takia. Joensuun poliisilaitoksella on kolme rikospaikkatutkijaa. Maakunnan rikospaikkatutkijat eivät saa välttämättä tunnin aikana rikoksia ratkaistua, kuten amerikkalaisessa televisiosarjassa, mutta työtehtävät ja menetelmät ovat samanlaisia. Rikospaikkatutkijoiden osaamista tarvitaan yhä useammin.

Kotimaa
Magneettijauheella etsitään sormenjälkiä.
Magneettijauheella etsitään sormenjälkiä.Anu Rummukainen / Yle

Rikospaikkatutkijoita tarvitaan päivittäin. Suureen mustaan rikostutkimuslaukkuun mahtuvat rikospaikan ensitutkintavälineet.

- Täällä on muun muassa suojautumisvälineitä, kamera, kertakäyttöveitsiä ja – pinsettejä, teippiä, erilaisia mittoja ja ruutisavunäytteenottopakkauksia. Tämän laukun välineillä pärjää pitkälle, kertoo rikospaikkatutkija Tuija Puhakainen.

Laukusta on DNA-tahranäytteenottoa varten pakkaus, jossa on pumpulipuikkoa ja steriiliä vettä sekä säilytyspussi.

- DNA-näytteitä otetaan hyvin paljon. DNA:ta on paljon muuallakin kuin veressä, toisin kuin luullaan. Lähes kaikkialta löytyy DNA:ta.

Sormenjälkien ja DNA:n taltiointi arkipäiväistä

Suurelle yleisölle tutuin laukun tarvike saattaa olla sormenjälkijauhe. Jauheita on lukuisia erilaisia ja erivärisiä. Erilaisilla jauheilla saadaan sormenjäljet erottumaan erilaisilta pinnoilta. Sormenjälkiä voidaan hakea myös kemiallisilla menetelmillä.

Näillä voi nähdä muun muassa pestyt tai pyyhityt verijäljet ja ihmisen eritteet kuten sperman.

Tuija Puhakainen

- Aina sormenjälkiä ei saada talteen. Se miten jälki tarttuu pintaan, riippuu ihmisestä, koska sormenjälki on ihosta erittyviä rasvoja. Jauheiden avulla voi paljastua, että tekijä on käyttänyt rikospaikalla käsineitä. Käsineistä voi jäädä materiaalia rikospaikalle, kuten esimerkiksi näppylähanskasta voi jäädä kumia sekä muita jälkiä jotka viittaavat käsineisiin.

Tärkeisiin välineisiin kuuluu myös valolähde, josta saa eri aallonpituuksilla toimivia valoja joista syntyy erilaista valoa, valovärejä muun muassa valkoista, violettia ja ultraviolettia. Valoja katsottaessa käytetään tarvittaessa erilaisia suojalaseja, joita on eri värisävyisiä.

- Erivärisillä valoilla voidaan erottaa tahroja. Näillä voi nähdä muun muassa pestyt tai pyyhityt verijäljet ja ihmisen eritteet kuten sperman, Puhakainen toteaa.

Työ kuin televisiosarjasta

Elokuvista ja televisiosarjoista poiketen suomalainen rikospaikkatutkija pukeutuu valkoiseen suojahaalariin ja hengityssuojaimeen. Suojavarusteilla pyritään pitämään rikospaikka puhtaana, ettei esimerkiksi kengänpohjissa kulkeudu rikospaikalle materiaalia. Suojavarusteet myös suojaavat tutkijoita mahdollisilta veriroiskeilta ja tartuntataudeilta.

- Aina ei tutkita varsinaista rikosta vaan menemme onnettomuuspaikalle ja tutkimme onko kyseessä rikos. On tärkeää saada poissuljettua rikoksen mahdollisuus. Tulipalot työllistävät meitä, niitä sattuu harva se päivä.

Vaikeimpia tapauksia ovat henkirikokset, seksuaalirikokset, sekä aina kaikki muutkin tapaukset, missä on menetetty ihmishenkiä.

Tuija Puhakainen

Tutkittavana voi olla mitä erilaisimpia tapauksia. Rikospaikkatutkijoiden kokemus kertoo, mitä rikospaikalla tutkitaan ja millaisia näytteitä otetaan.

- Vaikeimpia tapauksia ovat henkirikokset, seksuaalirikokset, sekä aina kaikki muutkin tapaukset, missä on menetetty ihmishenkiä. Haastavia tapauksia tutkitaan useiden päivien tai jopa viikkojen ajan, arvioi Puhakainen.

Suurimmat haasteet tulevat työn ulkopuolelta

Työn suurimmat haasteet tulevat kuitenkin ulkopuolelta, sillä sijaisia on vaikea saada. Lisäksi teknistä näyttöä tarvitaan aikaisempiin vuosiin verrattuna enemmän, koska yhä useampi tekijä jättää tunnustamatta ellei teknisiä todisteita syyllisyydestä ole.

- Minun lisäkseni Pohjois-Karjalan poliisilaitoksen alueella on kaksi rikospaikkatutkijaa. Kyllä meillä on puutetta henkilöstöstä. Tarvitsisimme muutaman ihmisen lisää, jotta hommat pyörisivät helpommin, Puhakainen sanoo.