Koe uusi yle.fi

Sisukas Suomi-viini sietää sateet ja pakkaset

Viinirypäleiden kasvatus valloittaa Hämettä ja koko Etelä-Suomea. Osa rypälelajikkeista menestyy hyvin ulkona avomaalla. Rypäleiden kasvatus ei ole vielä ammattimaista, vaan viinien kautta aloitettu harrastus.

Kotimaa
Erkki Lassila esittelee viinisatoaan
Hattulalainen maanviljelijä Erkki Lassila (vas.) oli iloisesti yllättynyt kerätessään myöhään syksyllä suurta viinisatoaan.Ville Välimäki / Yle

Pieni pala ranskalaista viiniseutua löytyy yllättäen Etelä-Hämeestä Hattulasta. Seesteisen järven rannalla pitkät viiniköynnösrivit jatkuvat kohti vesirajaa.

Maanviljelijä Erkki Lassilan tilalla köynnökset ovat kuuluneet maisemaan jo kymmenkunta vuotta. Puolen hehtaarin alalla kasvaa hyvin pakkasta kestävää latvialaista Zilgaa ja saksalaista hybridilajiketta Solarista. Kesältä Lassila sai varsin hyvän sadon.

- Tämä vuosi on tuottanut aivan huippusadon, vaikka oli kylmä ja sateinen kesä. Viinirypäleitä poimittiin tästä noin 2 500 kiloa, joka on aikamoinen määrä edellisvuoteen verrattuna. Silloin rypäleitä tuli noin 600 kiloa, myhäilee Lassila.

Suomessa viljellään 120 rypälelajiketta

Erkki Lassila valmistaa viinirypäleistään hyytelöitä, mehuja ja tietenkin rypäleviinejä. Viiniköynnökset alkavat tuottaa rypäleitä kunnolla noin 5-6 vuoden ikäisenä. Viininkasvatusharrastuksen edetessä ovat Lassilan taidot viinitarhurina kehittyneet. Zilgan ja Solariksen lisäksi hän kokeili alkuaikoina myös muiden rypäleiden kasvattamista.

- Kokeilin useampaakin Keski-Euroopasta tuotua lajiketta, mutta en minä niitä vielä silloin saanut kasvamaan. Tässä on puolellla hehtaarilla nämä köynnökset ja siinä on kyllä ihan tarpeeksi hommaa, kun tämä on kuitenkin pelkkä harrastus.

Etelä-Suomessa viljellään noin 120:tä eri viinirypälelajiketta. Parhaimmat maat niiden viljelyyn löytyvät Itä- ja Lounais-Suomesta. Marjaviinejä tehdään lähes pohjoisinta Suomea myöten ja myös viinirypäleiden viljely leviää yhä pohjoisemmaksi.

Viini suosii Suomen valoisia kesiä

- Viiniä voi viljellä erittäin hyvin täällä Suomessa, kun meillä on niin paljon aurinkoa. Toiset sanovat, että täällä Etelä-Suomessa on enemmän aurinkoa kuin Saksassa tai Ruotsissa. Viininviljelyä ei ole enää vain rannikolla ja idässä, vaan se on lähtenyt liikkumaan myös sisämaahan päin, kertoo Suomen Viininkasvattajat ry:n puheenjohtaja Günter Brüninghaus.

Viinirypäleiden viljely on käsityötä. Rypäleiden poimiminen, köynnösten leikkaaminen ja muu hoitaminen tapahtuu omin voimin. Talveksi köynnöksistä on leikattava valtaosa kevään ja kesän kasvustosta. Lassilalla on yli tuhat köynnöstä, joten leikkaamista riittää.

- Talveksi jätetään noin 10-20 silmua per taimi seuraavaksi vuodeksi. Luomutilalla köynnökset kasvavat kesälläkin niin voimakkaasti, että ne pitää leikata kerran kuukaudessa. Tämä on hyvää ja ravinnerikasta maata. Vaikka näitä ei lannoiteta eikä myrkytetä, niin köynnökset kasvavat hyvin, kertoo Erkki Lassila.

Liha ja punaviini omasta takaa

Köynnöksiä ahkerasti hoitavalle palkintona on hyvä sato. Osan sadosta Lassila käyttää viinin valmistukseen, jota tänä syksynä on laitettu valmistumaan yli tuhat litraa. Omaan käyttöön valmistetuista viineistä valmistuu joulukuussa ensimmäisenä roseviini.

Punaviini siirretään tammikuussa tammitynnyreihin, joissa se saa olla ainakin puoli vuotta.

Elantonsa Lassila saa karjankasvatuksesta, suoranaista hyötyä ei viinirypäleiden ja karjankasvatuksen välillä ole kuin ruokapöydässä.

- Hyvää pihviä ei maidon kanssa syödä. Kyllä se vaatii aina myös hyvän viinin. Tästä ei nyt välttämättä niin hyvää aina tule, mutta onhan se tuotettu samalla alueella kuin tämä lihakin, tokaisee Lassila vaatimattomasti.