Venäjän verkossa: Taas vedettiin viiva

Ensin sanoi Dmitri Medvedev: Kun kysytte, kuka tästä hyötyy, vastaan, ei kukaan. Sitten sanoi Jyrki Katainen: Suomesta on esitetty Venäjän mediassa räikeitä ja vääriä väitteitä, joita pidämme outoina ja epäoikeudenmukaisina. Mihin Medvedev: Minulla ei ole tähän mitään lisättävää.

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Tällä viikolla koettiin toistamiseen hetki, jolloin suomalainen poliitikko veti rajan.

Ensin sen teki presidentti Sauli Niinistö kuolemattomalla tokaisullaan: Kenraali on pitänyt puheen. Nyt sen teki Jyrki Katainen, joka Venäjän pääministerin silmien edessä läksytti Venäjän mediaa lasten huostaanottoa koskeneesta kirjoittelusta tavalla, jota Suomessa ei ole nähty.

Jään kiinnostuneena odottamaan, miten Venäjän media saamansa nuhteet yleisöilleen tarjoilee.

Tosin on rehellisyyden nimissä todettava, että samainen Smolnan tiedotustilaisuus aiheutti ankaraa päänvaivaa myös suomalaistoimittajille. Monet heistä eivät nimittäin kerta kaikkiaan osanneet päättää, kumpi oli suurempi uutinen: sekö, että Medvedev antoi Suomelle luvan päättää osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan ihan itse, vaiko se, että hän suositteli kansanäänestyksen järjestämistä Suomen Nato-jäsenyydestä.

Kadonneet kysymykset

Suomen-vierailunsa alla pääministeri Medvedev antoi yksinoikeudella erikoishaastattelun Yleisradiolle ja Helsingin Sanomille. Paikalla olleet kaksi suomalaista kirjeenvaihtajaa kiinnittivät huomiota siihen, että kameroita oli paikalla useita.

Pian kävikin ilmi, että haastattelumateriaali oli jaettu myös kaikille venäläisille tv-yhtiöille. Paitsi että siitä oli poistettu kaikki presidentti Vladimir Putinin terveydentilaa koskevat kysymykset ja vastaukset.

Viimeisen kahden viikon aikana Venäjän mediassa on näytelty kummallista näytelmää, jonka keskushenkilönä on yhä ollut venäläistaustainen vantaalaisäiti. Tarinassa on kaksi ristiriitaista juonta. Yleisemmän version mukaan häneltä on takavarikoitu passit, uhattu ottaa lapset pois ja julistaa mielenvikaiseksi, minkä vuoksi hän on siirtynyt asumaan varmaan piilopaikkaan.

Toisen juonen muodostavat Venäjän ulkoministeriön ja maan Helsingin suurlähetystön edustajien vakuuttelut, ettei näin ole asian laita. Koska viranomaiset suojelevat tuonkin perheen yksityisyyttä, ei ole mahdollista aukottomasti selvittää, kumpi kertomuksista on tosi.

Aihe on kuitenkin selvästi menossa pois muodista. Suomea koskevaa kirjoittelua hallitsevat jälleen ”normaalit” aiheet: ruplan käyttö maksuvälineenä useissa Suomen tavarataloissa, suomalaisvoimin toteutettavat tiehankkeet Karjalassa, Leningradin alueella valmisteilla oleva liikenneturvallisuusohjelma, jonka laatimiseen Suomi antaa asiantuntijoita ja EU rahat, Fortumin voimalahankkeet Uralilla ja Itä-Siperiassa, suomalaiset sijoitukset köyhällä Penzan alueella sekä Nokian Lumia –puhelinten myynti Venäjällä. Ja monet muut.

Viikon helmi on Jelena Karpovin Golos Rossii -radioasemalle 7.11. tekemä laaja juttu, jossa on haastateltu Suomessa toimivan venäjänkielisen Sputnik-radioaseman projektikoordinaattoria Natalja Jeršovaa.

Haastateltava kertoo omasta työstään mielenkiintoisella tavalla, ja vakuuttaa, että vaikka suomen kieli on vaikeaa, sen oppii kyllä, jos niin haluaa. Ulkomaille muuttoa suunnittelevia Jeršova kehottaa pohtimaan päätöstä tarkkaan, ja kun päätös on tehty, opettelemaan kielen ja olemaan muutenkin aktiivinen sopeutumisessa uusiin oloihin.

Seuraavaksi siirryn katsauksen interaktiiviseen osaan. Kuten moni on varmaan osannut päätellä, saan näistä katsauksista eri kautta värikästä palautetta.

Värikästä palautetta

Ensin on kuitenkin nostettava hattua Uuden Suomen Jarmo Koposelle ja Itar-Tassin Julia Andrejevalle, jotka ovat ideoineet seminaarin, jossa suomalaiset ja venäläiset toimittajat yhdessä vertailevat naapurista luomiaan mielikuvia.

Tosin taas kävi toteen, ettei Venäjän virallisessa mediassa mikään hyvä teko jää rankaisematta. Rossijskaja gazeta nimittäin julisti tuoreeltaan koko hankeen epäilyttäväksi.

Asialle oli pantu pitkän linjan propagandisti Jevgeni Šestakov, joka 7.11. julkaistussa blogissaan puolustaa kollegaansa Nadežda Jermolajevaa, tosin johtaen samalla lukijoitaan karkeasti harhaan siitä, mistä tämän ja Helsingin Sanomien Laura Saarikosken välirikossa oikeasti oli kysymys.

Šestakov paljastaa korttinsa, kun hän sanoo niin sanotusta Bäckmanin listasta, ettei hän aio arvioida listan tietojen paikkansapitävyyttä. Juuri tästä on koko ajan ollut kysymys: Suomessa journalistin ensimmäinen velvollisuus on varmistaa käyttämiensä tietojen paikkansapitävyys.

Mutta ei kriittistä palautetta tietenkään tule vain Venäjältä. Rami Eskola, kuuntelija Turusta, on loukkaantunut, kun väitin taannoin suomalaisten olevan itsepetoksen maailmanmestareita. Hän vakuuttaa, ettei ole milloinkaan uskonut, kuvitellut tai olettanut Venäjän olevan millään kehityksen tiellä kohti oikeusvaltiota. Hän käyttää Venäjän hallinnosta nimeä kleptokratia, varkaiden valtakunta.

Varsin vierasperäisellä suomen kielen korostuksella on puoleeni kääntynyt nimetön kuulija, jonka mielestä elämme nyt hyvää aikaa, koska toisin kuin neuvostoaikana, Venäjällä ei enää toisteta, että ”Suomi on meidän paras ystävä ja naapuri”. Hänestä nimittäin Lapin susikin on parempi ystävä Venäjälle kuin Suomi.

Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen kahden viikon kuluttua.