Call Girl kuvaa Ruotsin poliittista prostituutioskandaalia

Ruotsissa on noussut kohu tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta nimeltä Call Girl, jossa kuvataan maata 1970-luvun puolivälissä ravistellutta prostituutioskandaalia. Elokuva voitti viikonloppuna Tukholman elokuvajuhlien yleisöpalkinnon. Suomessa lähihistorian skandaaleja ei vielä ole nähty valkokankaalla.

kulttuuri
Call Girl -elokuva
Call Girl -elokuvan lehdistökuva.Nordisk Film

Call Girl-elokuvan tapahtumat sijoittuvat kuumaan vaalivuoteen 1976. Ruotsissa keskustellaan tasa-arvosta, naisten työssäkäymisestä, päivähoidosta, uudesta liberaalista seksuaalipolitiikasta. Samaan aikaan tukholmalainen parittajamadame välittää prostituoituja huippuvirkamiehille ja poliitikoille. Madame Dagmarin (Pernilla August) rinkiin joutuu mukaan myös alaikäisiä koulukotityttöjä.

Yksi tytöistä, kuvankaunis Iris (Sofia Karemyr), passitetaan piristämään vaalitaiston keskellä uupunutta demarijohtajaa. Ahaa, Olof Palme, kiljaisi ruotsalaismedia elokuvan nähtyään. Myös edesmenneen pääministerin poika Mårten Palme älähti heti. Palme uhkailee elokuvan tekijöitä oikeustoimilla.

- Elokuvassa esiintyvä demarijohtaja ei ole Olof Palme, huudahtaa ohjaaja Mikael Marcimain hieman närkästyneenä.

- Minä olen taiteilija, elokuvaohjaaja ja tämä leffa on fiktiota, ei dokumentti. Elokuvan henkilöt on rakennettu tukemaan sen teemoja, joita ovat nuorten syrjäytyminen ja ajautuminen prostituutioon, vallan väärinkäyttö ja tietojen salailu. Nämä teemat ovat tärkeitä. Palmen mukanaolo tai poissaolo on toissijaista, Marciman sanoo.

Minä olen taiteilija, elokuvaohjaaja ja tämä leffa on fiktiota, ei dokumentti.

Mikael Marcimain

Palme on poliittinen hahmo vailla vertaa

Ohjaajan vakuuttelusta huolimatta ruotsalainen media on käynyt hanakasti kiinni Palme-viittauksiin. Aivan näihin päiviin asti vuonna 1986 murhatun pääministerin muistoa on kunnioitettu naapurissa hartaudella, joka ylittää jopa Suomen Kekkos-palvonnan. Palmen kaltaista hamoa ei Suomen poliittiselta kentältä löydy, arvioi poliittinen kommentaattori Markus Leikola.

- Suomi ja Ruotsi eroavat toisistaan siinä mielessä, että, kun Olof Palme murhattiin, hänet ikään kuin jäädytettiin pitkäksi aikaa pyhimykseksi.

- Nyt aikaa on kulunut niin paljon, että siellä aletaan purkaa myyttejä. Ja aina, kun joku jäädytetään, niin silloin helposti vastareaktio vetää aivan toiseen laitaan. Meillä ei ole oikeastaan ollut vastaavaa isoa jäädyttämistä sitten Kekkosen, sanoo Leikola.

Suomen skandaaleja ei vielä valkokankaalla

Ruotsalaisten likapyykkiä pestäänkin nyt urakalla elokuvissa ja kirjallisuudessa. Esimerkiksi Stig Larssonin ja muiden dekkaristien rajut kuvaukset maan kaksinaismoralismista ovat repineet rikki kansankodin kiiltokuvaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Menneisyyden luurangot on ravisteltu kaapeista jo viimeisiä selkänikamia myöten.

Tyylikkään, filmille kuvatun, draamatrillerin katsominen saa kaipaamaan yhtä kovanluokan lähihistorian läpikäyntiä myös suomalaiseen elokuvaan; ja ylipäänsä keskustelua jostain muuta kuin sota-ajan ongelmatiikasta tai Mannerheim-tulkinnoista.

Yhteiskuntamoraalista kirjaa kirjoittava Leikola ei kuitenkaan näe suomalaista keskustelua yhtään se kuivempana kuin ruotsalaistakaan. Palmen aikalaisten toilailut tulivat Suomessa esille jo 80-luvun alussa.

- Itse asiassa suomessa on perattu 70 - 80 -lukujen vaihteen poliittista kulttuuria hyvinkin laajalti, väittää Leikola.

- Ehkä kaikki eivät muista, mutta 1983 eduskuntavaaleissa niitä käytiin läpi "rötösherrajahdin" tiimoilta. SMP nousi silloin isoksi puolueeksi ja aina hallitukseen asti.

Rötösherrajahdin taustalla oli paitsi silkkaa poliittista peliä myös poliitikkojen taloudellisia väärinkäytöksiä. Tuolloin puitiin Salora-, Noppa- ja Valco-juttuja sekä kiisteltiin eduskunnan päivärahoista. Tällä vuosikymmenellä Suomessa paisui mittava vaalirahakohu. Menestyselokuvaksi asti nämä kotoiset kohut eivät ole vielä kehkeytyneet.

Hyvinvointivaltion nuoriso eksyy ymmärtämisen, vaikenemisen ja kaksinaismoralismin labyrinttiin

Call Girl -elokuvan Iris joutuu koulukotiin koulusta lintsaamisen, kotoa karkailun ja huonon käytöksen vuoksi.

Ruotsalainen sosiaalitoimi kuvataan elokuvassa yliymmärtäväksi, paapovaksi, systeemiksi, joka kaikessa joustavuudessaan hylkää rajoja kaipaavan nuoren oman onnensa nojaan.

Koulukodista karkailevat tytöt ikään kuin liukuvat mukaan ilotyttörinkiin. Kaikki alkaa nuorten halusta pitää hauskaa ja maistaa elämää.

Mikael Marcimain´n mukaan koko elokuvan lähtökohta oli nuoren tytön näkökulma. Vaikka elokuva onkin epookkia, ohjaaja toivoo, että se johdattaa ajatukset ennemminkin tähän päivään kuin menneisyyteen.

- Vaikka tapahtumat sijoittuvatkin 70-luvulle, teemat ovat yhä ajakohtaisia.

- Elokuva käsittelee universaaleja ongelmia, jotka nousevat esiin yhä uudestaan. Ajatellaan esimerkiksi Internetin räjähdysmäistä nousua, joka houkuttaa nuoret jakelemaan kuviaan netissä. Sitä kautta saattaa tahtomattaan joutua mukaan prostituutioon. Ajat muuttuvat, ongelmat pysyvät, sanoo Marcimain.

Call Girl -elokuva saa Suomen ensi-iltansa 23.marraskuuta.