Hyppää sisältöön

Katuvalokuvaus tallentaa arjen herkkyyden ja rujouden

Katukuvaaja kävelee paljon, tuijottaa ja odottaa. Rohkeus ratkaisee: katukuvauksessa harrastaja saattaa päihittää monen ammattilaisen.

Aleksanterinkatu. Kuva: Sami Kero

Kuvien julkaisemisen ja jakamisen helppous verkossa on nostanut katukuvauksen ennennäkemättömän suosituksi. Alan kurssit täyttyvät, ja nettiin syntyy koko ajan uusia katuvalokuvasaitteja.

Katukuvaus genrenä kulkee käsi kädessä valokuvauksen historian kanssa. Henri Cartier-Bresson ja monet muut kuvasivat metropolin elämää 1900-luvun alun Pariisissa. Klassinen katukuvaus oli dokumentaarista ja estetisoivaa.

Katukuvauksen opettajan, Helsingin Sanomien kuvaajan Sami Keron mukaan katukuvauksella pyritään löytämään tavallisesta arjesta jotain kaunista, kiinnostavaa, rujoa tai jopa runollista.

- Katukuva on havainto. Katukuva voi olla uutinen. Katukuva on aikalaishistoriankirjoitusta sekä kaupunkikulttuuria, Kero luonnehtii.

Harrastajat lähtevät katukuvaukseen samalta viivalta ammattikuvaajien kanssa. Verkossa kuvien määrä kasvaa, ja siellä näkee sekä ilmaisullisesti että teknisesti hienoja harrastajien ottamia kuvia, Kero kiittelee.

Pelkäämättä lähelle

Turkulainen Ilkka Metsälä hurahti katukuvaukseen tavattuaan kursseilla ruotsalaisen valokuvaajan Anders Petersenin.

Kuvaa niin läheltä, että haistat hengityksen.

Anders Petersen

- Muistan vieläkin Petersenin ohjeen: kuvaa niin läheltä, että haistat hengityksen.

Metsälä on hionut taitojaan ostettuaan digikameran. Kursseilta saa hyviä vinkkejä, ja niitä on tarjolla entistä enemmän.  

- Haasteellisinta on kuvata täysin vierasta ihmistä. On se edelleenkin jonkinlainen peikko, vaikka useimmat ihmiset antavat kuvata itseään, jotkut jopa pyytävät, kertoo Metsälä.

- Kameran tulee olla laukaisuvalmiudessa ja viritettynä oikeilla asetuksilla. Jääkiekkomies sanoo, että on mentävä maalin eteen hakattavaksi. Sieltä ne maalit tehdään ja tässä katukuvauksessa on vähän sama juttu.

Hymyile ja ole oma itsesi

Usein palkittu Sami Kero tuottaa valokuvia Helsinki Streetin galleriaan monien muiden ammattikuvaajien kanssa. Hän kouluttaa alan harrastajia.

- Katukuvaus vaatii etenkin asennetta. Monet aloittelijat ovat loistavia katukuvaajia; monet ammattilaiset surkeita, Kero kertoo.

Yleisölle avoimissa, julkisissa tiloissa, esimerkiksi kaupoissa, saa aina kuvata myös ihmisiä. Kuvan saa myös julkaista, mikäli se ei loukkaa kohteen yksityisyyttä.

- Lähesty ihmistä, hymyile. Ole oma itsesi ja nauti siitä mitä teet. Yksi hyvä kontaktiharjoitus on teipata objektiivin tarkennus 30 senttiin ja lähteä kaupungille kuvaamaan tuntemattomia, Kero neuvoo.

Loistolaukauksia harvoin

Katuvalokuvaukseen soveltuu parhaiten kevyt ja nopea kamera, joka ei herätä huomiota.

- Kameraa pitää osata käyttää nopeasti. Itse kuvaan Canonin 5D:llä ja 40-millisellä linssillä, mutta kännykkäkin käy, Kero neuvoo.

Milloin itse otit sellaisen katukuvan, että lähes huusit riemusta? Kysymys saa niin ammattilaisen kuin harrastajan vaitonaiseksi ja etenkin vaatimattomaksi.

- Hyvien kuvien ottaminen on todella vaikeaa. Sopii yrittää. Muutamista kuvista olen saanut ystävällisiä hymyjä arvioksi, Ilkka Metsälä uskaltaa todeta.

- Heh, en ole vielä ottanut sellaista kuvaa. No, Aleksanterinkatu-kuvaan olen kyllä tyytyväinen. Sain tuntien odottelun jälkeen sen, mitä olin hakemassa, Sami Kero toteaa enemmän ja vähemmän tyytyväisenä.

Päivitys 23.11. klo 21.39: Juttua on täsmennetty haastateltavan (Sami Kero) lainausten osalta.