Myös surulle on paikka internetissä

Virtuaalisureminen ärsyttää, koska Suomessa on vielä hyvin perinteinen kuolemakulttuuri, sanoo virtuaaliantropologi.

internet
Kynttilää sytytetään hautausmaalla.
Hautausmaalla syttyvät kynttilät pyhäinpäivän aikaan.Minna Rosvall / Yle

Kun niin arki kuin elämän virstanpylväätkin ovat siirtyneet internetiin, on sinne löytänyt tiensä myös suru. Virtuaalisureminen on oman surun käsittelyä ja kuolleen omaisen elämän muistelua internetissä.

Virtuaaliantropologi Anna Haverinen tekee parhaillaan väitöskirjaa virtuaalisuremisesta. Hänen mukaansa verkossa sureminen on kaikkien asia. He, jotka muutenkin käyttävät nettiä arkielämässään, käyttävät sitä myös suremiseen.

Surua on käsitelty internetissä aina sen alkuhämäristä asti. Yhdysvalloissa ensimmäiset virtuaalimuistomerkkisivustot perustettiin jo 1990-luvun puolivälissä. Suomessa taas virtuaalisureminen on yleistynyt vasta viimeisen viiden vuoden sisällä.

Vaikka Suomessakin on muutama erityinen muistomerkkisivu, kerääntyvät suomalaiset muistelemaan kuolleita läheisiään erityisesti sosiaaliseen mediaan.

- Virtuaalisuremista tehdään siellä, missä muutenkin käsitellään arkisia asioita. Myös verkkopeleissä kokoonnutaan käsittelemään surua, jos joku pelikaveri kuolee, Haverinen kertoo.

Esimerkkejä nettisurusta ovat muun muassa Facebookin muistosivut, Youtuben muistovideot tai kuolleen muistoksi tehdyt blogit. Jos kuollut tunnetaan netistä, on luontaista surra häntä siellä, jossa häneen on tutustuttu.

Mielipiteitä puolesta ja vastaan

Suoran linjan keskustelussa ja Twitterissä osa keskustelijoista piti netissä suremista jokaisen omana asiana, osan mielestä taas julkisesti netissä sureminen oli jopa groteskia. Haverinen on todennut tutkimuksessaan saman. Mitä tottuneempia virtuaaliseen kanssakäymiseen ollaan, sitä todennäköisemmin hyväksytään myös virtuaalisureminen. Suomessa onkin Haverisen mukaan vielä hyvin perinteinen kuolemakulttuuri.

- Internet on kuulunut olennaisena osana ihmisten arkipäivään vasta kymmenen vuotta. Se on hyvin lyhyt aika omaksua uutta niinkin perinteiseen asiaan, kuin miten surraan, kenellä on oikeus surra, missä, milloin ja niin edelleen, Haverinen toteaa.

Haverisen mukaan Suomessa kirkolla on ollut pitkään etuoikeus suruun. Maissa, joissa kirkko ja valtio ovat olleet erillään toisistaan pidempään, ovat asenteet ehtineet muovautua sallivammiksi.