Doha pesee edellisten ilmastokokousten jälkipyykkiä

YK:n 18. ilmastokokoukselta ei odoteta suurta läpimurtoa. Dohassa pitäisi ratkaista, millaisin askelmerkein edetään, jotta vuonna 2015 voidaan sopia uudesta, kaikkia kattavasta ilmastosopimuksesta. Sen pitäisi tulla voimaan vuonna 2020. Lähivuosien päästötavoitteet on ratkaisematta.

Ulkomaat
Hiilidioksidipäästöjen per capita muutos vuosina 1990-2011.
Kun hiilidioksidipäästöt suhteutetaan väkilukuun, on Yhdysvallat yhä suurin päästöjen aiheuttaja, joskin sen päästöjen määrä on laskussa. Venäjän ja varsinkin Kiinan päästöt per capita ovat nousseet voimakkaasti 2000-luvulla.Yle Uutisgrafiikka

Dohan YK:n ilmastokokouksella on suuria haasteita, kun aiempien kokousten linjauksia pitäisi saada kouriintuntuviksi tavoitteiksi. Yksi suuri kysymys on, miten tiukkoja velvoitteita ensi vuonna alkavalle Kioton ilmastosopimuksen jatkokaudelle on aikaansaatavissa. Dohan kokous alkoi maanantaina ja päättyy 7. joulukuuta.

- Kunnianhimoa päästövähennyksissä on tarkoitus nostaa jo vuosina 2013-2020, Suomen pääneuvottelija ja valtuuskunnan varapuheenjohtaja Sirkka Haunia kertoo.

Pyrkimys on perintöä viime vuoden YK:n ilmastokokouksesta.

EU-maat ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Harkinnassa on nostaa tavoite 30 prosenttiin, jos sopimus Kioton jatkokaudesta on riittävän kunnianhimoinen.

Mukaan toivotaan myös lisää maita, sillä jatkokaudelle lähtevien maiden joukko on kutistumassa kovin pieneksi. Suurista varmoja mukaan lähtijöitä ovat EU ja Australia.

Talouden taantumasta lisähaasteita

Ympäristöjärjestöjen yksi keskeinen vaatimus on, että Kioton sopimuksen ensimmäiseltä velvoitekaudelta käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia ei siirretä ensi vuonna alkavalle uudelle kaudelle. Niitä on suunnilleen saman verran kuin Yhdysvaltain kasvihuonekaasupäästöt kahdessa vuodessa.

Päästöoikeuksilla oli tarkoitus ohjata teollisuutta vähäpäästöisiin investointeihin, mutta toisin kävi.

Päästöoikeuksien ylitarjontaa on kasvattanut talouden alamäki. Se on painanut päästöoikeuksien markkinahinnan pohjamutiin. Tämän vuoksi teollisuudella ei ole toivottuja kannusteita ottaa käyttöön vähemmän energiaa kuluttavia ratkaisuja.

EU:lla ei ole vielä yhteistä kantaa, miten se suhtautuu ylimääräisten päästöoikeuksien vetämiseen pois markkinoilta. Tiukemmin vastaan haraa Puola, jolle halvatkin päästöoikeudet ovat rahanarvoista tavaraa.

Katseet jo seuraavassa sopimuksessa

Todellisuudessa huomio Dohassa keskittyy Kioton jatkokauden jälkeiseen aikaan. Viime vuonna Durbanin ilmastokokouksessa Etelä-Afrikassa linjattiin, että uusi, kaikkia maita koskeva ilmastosopimus tulee voimaan 2020. Sitä koskeva sopimus on tarkoitus sinetöidä vuonna 2015.

Uudessa ilmastosopimuksessa pitäisi olla sitovia päästövähennyksiä myös kehittyville maille kuten Kiinalle.

Vähennykset eivät olisi välttämättä samoja kaikille maille. Tätä pidetään välttämättömänä, jotta vähiten kehittyneitä maita ei aseteta epäoikeudenmukaiseen asemaan. Teollisuusmaat ovat ehtineet historiansa aikana päästää ilmakehään mittaamattoman määrän kasvihuonekaasuja.

- Dohassa pitäisi sopia, miten vuonna 2020 voimaan tulevaa sopimusta ryhdytään valmistelemaan niin, että se voidaan lyödä lukkoon vuonna 2015, kertoo Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia.

Suomalainen teollisuus: Kaikille samat pelisäännöt

Suomalaisten yritysten mielestä pääpaino olisi kohdistettava vuoden 2020 sopimukseen. Niille on tärkeää, että ne ovat kilpailijoidensa kanssa samassa asemassa.

- Pelisääntöjen on oltava samat kaikille samassa tilanteessa oleville maille, summaa asiantuntija Tuuli Mäkelä Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Hän on yksi Suomen valtuuskunnan asiantuntijoista.

Kioton ilmastosopimuksen päästövähennysvelvoitteet koskevat vain osaa teollisuusmaista. Esimerkiksi Yhdysvallat ei koskaan ratifioinut Kioton ilmastosopimusta, vaikka se oli valmistelemassa Kioton sopimusta.

Kioton jatkokaudelle maita on tulossa vielä vähemmän.

Monta avointa korttia

Yhdysvallat on luottanut omassa ilmastopolitiikassaan teknologisiin ratkaisuihin. Vaikka Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sai jatkokauden, suuria muutoksia maan kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ei odoteta.

Miten Kiina tai Yhdysvallat suhtautuvat vuoden 2020 sopimukseen, on täysin auki.

EU-maiden tavoite on, että Kioton jatkokausi olisi kahdeksan vuotta. Näin se niveltyisi vaivatta vuoden 2020 täysin uuteen sopimukseen.

Ympäristöjärjestöjen toiveena on ollut lyhyempi Kioton jatkokausi, jotta päästövähennyksiä voitaisiin kiristää, jos jatkokauden vähennysvelvoitteet jäävät kovin alhaisiksi.

Ikuinen ongelma – raha

Oma ongelmansa on raha. Jo Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sovittiin 100 miljardin dollarin rahastosta, jolla kehittyviä maita voitaisiin tukea päästöjen vähennysponnisteluissa.

Kaikki raha ei ole tulossa julkisista lähteistä, vaan mukaan pyritään saamaan myös yksityistä rahaa. Rahoituksen käytännön järjestelyissä on vielä paljon ponnisteltavaa.

Myös muita haasteita on riittävästi eikä niihin sisälle pääsyä helpota se, että YK:ssa on kehittynyt oma ilmastoslanginsa.

On puhuttu kuplasta, kuumasta ilmasta, hiilinielusta nyt myös raiteista. Dohassa pyritään ratkaisemaan, miten Kioton sopimusraide päätetään ja miten siirrytään vuoden 2020 sopimusneuvotteluiden raiteelle.