Kehrääminen villitsee käsityöihmisiä

Pelkkä neulominen ei enää riitä, vaan tosiharrastajat kehräävät nyt omat lankansa. Rukki hurisee nykyään jo sadoissa suomalaiskodeissa.

ilmiöt
Tuulia Salmela kehrää lankaa kotonaan
Kati Jurkko / Yle

Hiljaisessa talossa Haukiputaalla rukki surraa hiljaa hyristen. Tuulia Salmelan kädessä on kasa villahahtuvaa, jalat polkevat tasaisesti polkimia. Oikean käden sormet valitsevat tottuneesti villasta kapean soiron, joka surahtaa rukin läpi.

- Rukkia polkemalla pistän siihen kierrettä, ja samalla villahahtuvaan tulee kierre, jonka avulla se pysyy kasassa. Valmis säie kerrotaan lopuksi, eli useampi säie pyöräytetään rukin läpi, jolloin langasta tulee paksumpaa ja kestävämpää, Tuulia selittää työtä keskeyttämättä.

Kehrääminen on kuin pyörällä ajaminen: sen opettelu vie aikansa, mutta kun sen kerran oppii, sitä ei unohda koskaan. Harjoittelemalla kehräämisestä tulee automaattista toimintaa, jota voi kätevästi tehdä vaikka televisiota katsellen.

Rukilla pitää olla nimi

En tiedä mitään ihanampaa kuin harmaan päivän jälkeen tulla kotiin, istua sohvalla ja pistää villaa kierteelle.

Tuulia Salmela

Tuulian ensimmäinen rukki, Sylvi, oli lahja hänen opettajaltaan. Sylvi on Tuulian ainoa tyttörukki. Muut viisi rukkia ovat poikia nimeltään Harri, Jeremy, Masa, Adam ja Eddy.

Perinteen mukaan rukilla on oltava nimi, muuten se tuo huonoa onnea. Tuulia kertoo, että rukki kertoo omistajalleen itse nimensä, joko heti tai vähän pidemmän tuttavuuden jälkeen.

- Tämän rukin nimi on Harri siksi, että se on yleensä kaappiin sullottuna niin kuin Harry Potter konsanaan, Tuulia kertoo opetusrukistaan.

Meditatiivista itsensä toteuttamista

Miksi kehrätä lankaa, kun sitä saa kaupastakin? Se on kysymys, jota Tuuliakin kuulee jatkuvasti.

- Vastaan tähän kuten ystäväni Tuula: miksi ihmiset laittavat ruokaa, vaikka kaupasta saa eineksiä? Tämä on tapa toteuttaa itseään, nauttia kuiduista, materiaaleista ja väreistä sekä tähän liittyvästä yhteisöllisyydestä, Tuulia perustelee.

Kehruuharrastajien määrää on vaikea tietää tarkkaan, mutta netin välityksellä aktiivisesti toisiinsa yhteyttä pitäviä harrastajia on Suomessa satoja. Tuulia omalta osaltaan lisää harrastajien määrää.

- Olen opettanut kehräämistä aikaisemmin Etelä-Suomessa, mutta nykyisin siellä on harrastajia ja opettajiakin ihan mukavasti. Nyt opetus keskittyy enemmän Pohjois-Suomeen, jossa innostus on valtavaa.

Rukin kehräävä ääni, sormien lävitse lipuva pehmeä villahahtuva sekä käsien ja jalkojen liikkeiden rytmi hypnotisoivat paitsi katsojan, myös tekijänsä.

- En tiedä mitään ihanampaa kuin harmaan päivän jälkeen tulla kotiin, istua sohvalla ja pistää villaa kierteelle. Se on ihana tapa rentoutua, ja siinä on kyllä jotain meditatiivistakin, Tuulia miettii.