Arkkipiispa: Puhun köyhyydestä varovasti

Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan köyhyydestä puhutaan nykyään kuin ilmiöstä. Kysymys on kuitenkin ihmisistä ja heidän lukemattomista erilaisista elämäntarinoistaan.

Kotimaa
Arkkipiispa Kari Mäkinen.
Henri Kirkanen / Yle

Kari Mäkinen puhuu köyhyydestä varovasti. Toisen ihmisen nahkoihin meno ei onnistu. Ei voi oikeasti tietää, miltä hänestä tuntuu.

- Ymmärrän, että oma elämäni on toisenlaista, sillä kuulun hyvinvoivaan keskiluokkaan. Kun katson sitä todellisuutta, jossa ihmiset tällä hetkellä elävät todella lujilla, katson sitä etäisyyden päästä. Siksi olen sitä mieltä, että näiden ihmisten oma ääni pitäisi saada kuuluviin.

Seurakuntien diakoniatyöntekijät kertovat syvenevistä vaikeuksista suomalaisessa yhteiskunnassa. Mäkisen mukaan varsinkin lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt hälyyttävästi viimeisen 15 vuoden aikana.

Kulttuurissamme vahvistuu ajattelutapa, että kukin pitäköön itsestään huolta.

Arkkipiispa Kari Mäkinen

- Elämme sellaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa, jossa ihmisen pitää kuluttamalla lunastaa oma sosiaalinen paikkansa toisten parissa. Tämä koskee erityisesti kasvavia lapsia ja nuoria, joilla täytyy olla tietynlaiset vaatteet, kännykät sekä muut pelit ja vehkeet, jotta tulee sosiaalisesti hyväksytyksi. Koulumaailmassa köyhyys voiolla tosi raskasta.

- Kuluttamisen kautta rakennetaan myös omaa identiteettiä. Jos ei ole mahdollisuuksia siihen, voi jäädä kohtalokkaalla tavalla ulkopuolelle kantamaan häpeän taakkaa. Se häpeä voi olla paljon raskaampi kantaa kuin se, onko ihmisellä jokapäiväisiä välttämättömiä tarvikkeita, pohtii Kari Mäkinen.

Köyhyys ei johdu ihmisen ominaisuuksista

Etäältä katsovat väittävät usein, että köyhä on itse vastuussa köyhyydestään. Arkkipiispa löytää muita syitä köyhyyteen.

- Köyhyys ei johdu ihmisen ominaisuuksista, vaan kyse on siitä, miten täällä eletään yhdessä. Eli miten huolehditaan siitä, että kaikilla ihmisillä ominaisuuksistaan ja mahdollisuuksistaan riippumatta on osuus tästä vauraudesta ja hyvinvoinnista.

- Valitettavasti kulttuurissamme vahvistuu senkaltainen ajattelutapa, että kukin pitäköön itsestään huolta. Jos ei pysty selviämään omilla kyvyillään, on jollakin tavoin huonompi ihminen. Ihmisen mitta tulee siis siitä, miten hän pärjää yksinään. Elämä ei vain toteudu niin, painottaa Mäkinen.

Köyhyys periytyy -väittämä on nykyään valitettavan totta.

- Parinkymmenen vuoden aikana on käynyt niin, että ulkopuolelle joutuminen ja elämäntapaan liittyvä köyhyys siirtyvät vanhemmilta lapsille. Tämä ilmiö vain syvenee, vaikka onkin ehkä näkymättömissä, sanoo Kari Mäkinen.

"Maan hiljaiset" kärsivät ääneti

Lapsiperheiden lisäksi myös vanhukset kärsivät köyhyydestä. Yhteiskuntamme toimii aktiiviväestön eli selviytyjien ja menestyjien ehdoilla.

Sellainen ajattelutapa, että tarvittaisiin köyhyyspolitiikkaa, on virheellinen. Se, mitä tarvitaan on oikeudenmukainen yhteiskuntapolitiikka.

Arkkpiispa Kari Mäkinen

- Olen käyttänyt ilmaisua "maan hiljaiset", kun puhutaan köyhyydestä. Se tarkoittaa sellaisia ihmisiä, joiden ääni ei kuulu tässä yhteiskunnassa, vaan he kärsivät hiljaa. Varsinkin monet yksinäiset vanhukset kysyvät itseltään, kuka minä olen ja mikä on arvoni, tietää Mäkinen.

Arkkipiispan mielestä olisi tärkeää saada ihmisten oma ääni ja kokemukset kuuluville monia reittejä pitkin.

- Julkisuus ei ole ainoa tapa. Riippuu jokaisen ihmisen herkkyydestä kuulla ja nähdä, mitä ympärillä tapahtuu. Mitä epävarmempi ilmapiiri on, sitä enemmän ihminen suojautuu toisten ihmisten kokemuksilta.

Mäkisen mukaan tavattoman paljon myönteistä tapahtuu esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa sekä diakoniatyössä - paikoissa, joissa ihminen otetaan todesta siinä tilanteessa, jossa hän on.

- Tällaisia turvaverkkoja on olemassa ja niitä tarvitaan välttämättä, sanoo Kari Mäkinen.

Köyhyys on syventynyt maailman laajuisesti

Kari Mäkisen mielestä YK:n tavoitteessa puolittaa köyhyys vuoteen 2015 mennessä on epäonnistuttu pahasti.

- Köyhyys on pikemminkin syventynyt maailmanlaajuisesti. On virheellistä ajatella, että tarvittaisiin erityistä köyhyyspolitiikkaa. Sen sijaan tarvitaan oikeudenmukaista yhteiskuntapolitiikkaa, joka ottaa huomioon kaikkein heikoimmin selviytyvät.

- Tarvitaan toki niitä ihmisiä, jotka ovat arkisesti tukemassa, mutta se ei vapauta meitä muita vastuusta. Yhteiskuntaa tarvitaan toteuttamaan julkisen vallan kautta turvaverkkoa. Mitä enemmän turvaverkko haurastuu, sitä enemän haurastuu myös ihmisten luontainen, inhimillinen kanssakäyminen, sanoo arkkipiispa Mäkinen.