Teuraan elämän tutkija ostaa lähinnä luomulihaa

Tieto-Finlandia palkittu Elina Lappalainen kysyy, onko tuotantoeläimillä pelkkä välinearvo vai oikeus hyvään elämään. Lappalaisella on ehdotus, miten kukin pystyisi paremmin äänestämään eläinten pito-oloista kukkarollaan.

Kotimaa
Elina Lappalainen.
Kirja tuotantoeläinten kohtelusta sai tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinnon. Mitä meidän kaikkien on hyvä tietää, kun syö jotain syötäväksi kasvatettua?

Taloustoimittaja Elina Lappalaisen tietokirja ruokateollisuudesta ei ota kantaa tuotantoeläinten oloihin. Objektiivinen kuvaus lihan kasvattamisesta on poikinut Talouselämän toimittajalle kolme palkintoa, kirkkaimpana Tieto-Finlandian.

- Suomessa ei ole ollut yleistajuista kuluttajille suunnattua kirjaa siitä, miten eläimet maatilalla elävät. Sellainen piti tehdä, Lappalainen kertoi Ylen Aamu-tv:n haastattelussa.

Jo ennen _Syötäväksi kasvatetut -_esikoisteostaanLappalainen penkoi ruokateollisuutta Helsingin Sanomien juttusarjassa. Lappalainen on tutustunut paikan päällä siihen, miten ruuaksi päätyvät siat, lehmät tai kanat ovat eläneet elämänsä.

Yllätyksiä oli monia. Sikatilalla muun muassa valkeni, että kaikki emakot ovat kääntymisen estävissä metallihäkeissä koko porsimisen ja imetyksen ajan. Nautatilalla lehmä voi olla koko talven päästään kytkettynä parteen kykenemättä liikkumaan.

- Monella meillä on käsitys maataloudesta lähinnä sen kautta, että ajetaan laitumella lehmien ohi tai on muistoja navetasta. Ehkä suurelle osalle tulee yllätyksenä, minkälaisia rakenteellisia ongelmia suomalaiseenkin maatalouteen liittyy, kun ei päästä käymään sisällä halleissa, Lappalainen sanoo.

Elina Lappalainen syö itse lihaa, mutta lähinnä luomuna. Kaupan tiskillä ostopäätökset ovat Lappalaiselle usein vaikeita ja tavallinen ratkaisu on jättää ostamatta.

- Ei ole yhtään huono asia vähentää lihan syöntiä. Me syömme todella paljon lihaa ja joskus voisi olla kohtuullisempikin. Jos haluaa jotain lihaa ostaa, kannattaa miettiä sen alkuperää – onko se kotimaista vai ulkomaista, tiedätkö mistä se tulee, Lappalainen neuvoo.

"Vapaan possun lihaa"

Kuluttajaa voisi Lappalaisen mielestä auttaa Tanskan mallin mukaisilla maito- ja lihamerkinnöillä. Suomessa vain kananmunissa kuluttaja voi äänestää kukkarollaan, millaisia pito-oloja suosii. Lappalainen laajentaisi tämän esimerkiksi sianlihassa ”vapaan possun” merkintöihin.

Lappalainen toivoisi myös keskustelua siitä, onko tuotantoeläimillä vain välinearvoa vai oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen – vasikoilla oikeus leikkeihin lajitoverien kanssa tai sikaemakoilla oikeus tehdä pesää poikasilleen. Päättäjiltä toimittaja-kirjailija toivoisi ensimmäiseksi harkintaa siinä, tulisiko vasikat nupotuttaa puudutuksessa. Asetustasolla hallitus voisi vaikuttaa tuskalliseen vasikoiden sarvenalkujen polttamiseen.

Kirjaa tehdessään Lappalainen havaitsi, että tuottajat pelkäävät julkisuuden tuovan salakuvaajia oville. Asiantuntemuksellaan Lappalainen sai kuitenkin häivytettyä ennakkoluuloja. Eri asia on itse elintarviketeollisuuden suhtautuminen.

- Jos ruokataloista alkaa tulla viestiä, että tällaista et voi kirjoittaa, tämä on liian kriittistä tai yrittää rajoittaa kuvaamista teurastamossa tai muuten journalistin työtä, se antaa kuvan että jotain salattavaa olisi.