Kiinan päästöt henkeä kohti ovat jo Euroopan tasoa

YK:n ilmastokokouksessa Dohassa katseet ovat kääntyneet Kiinaan, josta on tullut maailman suurin saastuttaja. Kuitenkin jopa kolmannes Kiinan päästöistä syntyy sellaisista tuotteista, jotka päätyvät meidän käyttöömme. Voikin kysyä, ketä Kiinan kasvavista päästöistä on syyttäminen.

Ulkomaat
Tiheää savusumua.
Tiheää savusumua Shanghaissa Kiinasssa.EPA/QILAI SHEN

Maapallon ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen päästöt nousevat hallitsematonta vauhtia. Päästöt olivat viime vuonna 34 miljardia tonnia hiilidioksidia, mikä on suurempi määrä kuin koskaan aikaisemmin. Päästöt ovat kasvaneet kolmen prosentin vuosivauhtia huolimatta kaikista ponnisteluista päästöjen vähentämiseksi.

Talouskriisi on saanut Yhdysvaltojen ja Euroopan päästöt hienoiseen laskuun, mutta sen voi olettaa olevan väliaikaista. Kehittyvissä maissa päästöjen kasvu sen sijaan on ollut tauotonta ja erittäin nopeaa.

Erityisesti tässä yhteydessä mainitaan yleensä Kiina. Kiinan päästöt nousivatkin viime vuonna peräti yhdeksän prosenttia, ja ohittivat jo joitakin vuosia sitten Yhdysvaltojen päästöt.

Kiinan päästöt ovat tällä hetkellä hollantilaisen tutkimuslaitoksen PBL:n mukaan 26 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, Yhdysvaltojen 16 prosentttia ja EU:n 11 prosenttia.

Myös henkeä kohti laskettuina Kiinan päästöt ovat nousseet hälyttävää tahtia. Hollantilaiset laskevat, että kiinalaisten henkilökohtaiset päästöt olivat viime vuonna jo samaa luokkaa kuin eurooppalaisten eli reilut 7 tonnia hiilidioksidiä vuodessa. Yhdysvaltalaiset pitävät edelleen ykkössijaa reilulla 17 tonnillaan. Mainittakoon, että suomalaisten keskivertopäästöt ovat huomattavasti Euroopan yleistasoa korkeammat, siinä yhdeksän tonnin luokkaa.

Pitäisikö meidän katsoa peiliin?

Dohassa paraikaa käytävissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Kiina onkin kasvavine päästöineen tulilinjalla. Vuodeksi 2015 kaavaillusta uudesta kattavasta ilmastosopimuksesta ei tule mitään, jollei Kiinaa saada siihen mukaan.

Mutta kun tutkii maan päästöjen rakennetta tarkemmin, voi hyvällä syyllä kysyä, kuka Kiinan kasvavista päästöistä on vastuussa.

Kiinasta on lyhyessä ajassa tullut maailman johtava kulutustavaroiden tuottaja, ja se näkyy sen päästöissä. Suuri osa kiinalaiskrääsästä tehdään aivan muiden kuin kiinalaisten itsensä kulutukseen.

Erilaisten lähteiden mukaan Kiinan päästöistä jopa kolmasosa syntyy vientiin suuntautuvasta tuotannosta, erityisesti elektroniikasta. Vuonna 2009 oslolainen Centre for International Climate and Environmental Research laski, että yhdeksän prosenttia Kiinan päästöistä johtui Yhdysvaltoihin suuntautuvasta viennistä, ja kuusi prosenttia Euroopan viennistä. Luvut ovat saattaneet muuttua viime vuosien talouskriisien myötä, mutta kertovat hyvin mistä on kyse.

Meidän jokaisen olisikin ehkä syytä kysyä itseltämme, tarvitsemmeko kaikki nämä tavarat ympärillemme. Myös ilmastosopimusten rakenteessa olisi tarkistamisen varaa. Nykyisellään päästöjen raportointi perustuu kunkin maan rajojen sisäpuolella syntyviin päästöihin, vaikka globalisoituneessa maailmassa tuotteet kulkevat kiihtyvällä tahdilla maasta toiseen ja maanosasta toiseen.

Kahden asteen matematiikka

Kansainvälinen yhteisö on hyväksynyt kahden asteen lämpötilan nousun eräänlaiseksi turvarajaksi; sen enempää maapallon ilmasto ei saisi missään tapauksessa lämmetä. Ilmastotieteilijät ovat laskeneet, että tämän hetken ja kahden asteen tavoitteen välissä on noin viidensadan miljardin hiilidioksiditonnin aukko. Eli saisimme päästää ilmoille korkeintaan 500 miljardia tonnia hiilidioksidia, jotta pysyttäisiin kahden asteen tavoitteessa.

Nykytahtia tuo määrä on päästetty ilmaan viidentoista, kahdenkymmenen vuoden sisällä. Kun ilmastoon vaikuttavat toimet ovat aina luonteeltaan hyvin hitaita, voi melkoisella varmuudella sanoa hyvästit kahden asteen rajalle, sovittiinpa Dohassa tällä ja ensi viikolla sitten mitä hyvänsä.

Ilmastotieteilijät puhuvatkin jo neljän, viiden asteen lämpiämisestä joidenkin vuosikymmenten aikana. Millainen tuo maailma on, sitä ei oikein voi edes kuvitella.