Keskiajan Turku oli puhtoinen pienoismetropoli

Mielikuva sottaisesta, sokkeloisesta ja sattumanvaraisesti syntyneestä tuppukylästä saa huutia tuoreessa väitöksessä. Liisa Seppäsen mukaan Turku oli jo keskiajalla eurooppalaisiin kaupunkeihin vertautuva kansainvälinen pienoismetropoli.

kulttuuri
FM Liisa Seppänen
Liisa Seppäsen väitöksen mukaan keskiajan Turku olikin siisti ja urbaani pienoismetropoli.

Turun yliopistossa tarkastettava Liisa Seppäsen väitöstutkimus tuo uutta valoa sekä Turun että samalla koko Suomen kaupungistumiseen.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana arkeologisilta kaivauksilta tehdyt löydöt kumoavat aiemmin vallinneita käsityksiä keskiaikaisen Turun siivottomuudesta ja rakentamisen suunnittelemattomuudesta.

– Nyt käytettävissä oleva arkeologinen aineisto osoittaa, että Turku oli siistimpi kaupunki kuin on aiemmin oletettu, ja myös järjestäytyneempi. Jopa katuja siivottiin 1300-luvulla. Vesi- ja jätehuolto oli organisoidumpaa kuin olemme koskaan ajatelleet, kiteyttää Liisa Seppänen.

Naapurikateutta kivisillä kaduilla

Uudet tiedot ravistelevat mielikuvaa vaatimattomien savupirttien reunustamista kuraisista kaduista. Keskiajan turkulaiset saattoivatkin tallata päällystettyjä katuja ja asua useampikerroksisissa tiili- ja puutaloissa.

Totta kai joku on voinut heittää laskiämpärin ikkunasta jonkun niskaan, mutta on todisteita jätteiden systemaattisesta keräämisestä.

Liisa Seppänen

Liisa Seppäsen väitöksen keskiössä on Hämeenkadun varrella sijaitseva Åbo Akademin päärakennuksen tontti, jolta löydettiin poikkeuksellisen hyvin säilynyttä materiaalia vuoden 1998 kaivauksilla.

– Varhaisimmat kivetyt kadut ovat olleet Turussa 1400-luvun alkupuolella, yllättävän varhaisessa vaiheessa. Ne on löydetty Åbo Akademin tontilta, silloisesta Mätäjärven korttelista. Ei suinkaan aivan tuomiokirkon kupeesta, mikä myös on mielenkiintoinen tieto.

Mätäjärven kortteli sijaitsi 100-150 metrin päässä tuolloisesta kirkollisen ja maallisen vallan keskuksesta, Turun tuomiokirkosta ja Vanhalta Suurtorilta.

– Esimerkiksi Kirkkokatua ei tämänhetkisen tiedon mukaan kivetty vielä näin varhain. Tulkintani mukaan tämä johtui siitä, että katujen rakentaminen, huolto ja ylläpito oli asukkaiden vastuulla. Kukin tontinomistaja oli vastuussa oman kadunvierustansa päällystämisestä. Siinä on ollut ihan statuksellinenkin asema; on haluttu näyttää, että meillä on varaa kivetä katumme!

Liisa Seppäsen mukaan olettamusta tukee se, että ensimmäinen kivetty katu oli kivetty vain puolittain. Sen toinen laita oli puupäällysteinen.

– Naapuri olikin päättänyt laittaa puut päälle, kun toinen oli halunnut kivetä oman puolensa, hymähtää Seppänen.

Siisteys ja selkeys ennen kaikkea

Myös mielikuva sattumanvaraisesti syntyneestä sokkelokylästä saa uusia muotoja. Nykyisinhän Turku tunnetaan vuoden 1827 palon jälkeisestä Engelin asemakaavastaan, mutta Seppäsen mukaan sitä edeltänyt kaupunkirakennekaan ei ollut vahingossa muotoutunut.

Raunioita Aboa Vetus -museossa Turussa.
Aboa Vetus -museo.Jouni Koutonen / Yle

– Nähdäkseni Turku on rakennettu suunnitelmallisesti. Juuri katuverkosto ja rakennusten sijoittuminen katujen varrelle on osoitus siitä, että Turku on lähtökohtaisesti suunniteltu. Väitöksessäni esitän ajatuksen, että Vanha Suurtori on ollut ydin, josta kadut ovat lähteneet systemaattisesti, säteittäin eri puolille kaupunkia tärkeisiin kohteisiin, kuten tuomiokirkolle ja Kaskenmäessä sijainneeseen luostariin sekä muualle Suomeen.

Liisa Seppäsen mukaan kaupungissa oli myös järjestelmällinen katujen kunnossapito ja jätehuolto.

– Totta kai joku on voinut heittää laskiämpärin ikkunasta jonkun niskaan, sitä en kiistä! Mutta meillä on todisteita jätteiden systemaattisesta keräämisestä. Arkeologinen materiaalimme on hyvin pientä sirpaletta, mikä voi olla osoitus siitä, että suurimmat sirpaleet on kerätty komposteihin, jotka puolestaan on tyhjennetty kaupungin ulkopuolella sijaitseville kaatopaikoille. Tai Aurajokeen, joka oli varmasti luonnollinen ja hyvin houkutteleva kaatopaikka keskiajalla!

Eurooppalaiset arkeologit ovat Liisa Seppäsen mukaan ihmetelleet, ettei Turun keskusta-alueen kaivauksilla ole juuri tehty suurikokoisia esinelöytöjä, pääasiassa pieniä sirpaleita. Ne on siis raivattu pois kaduilta vaarallisina.

– Meillä on jopa todisteita katujen harjaamisesta. On löytynyt varpuluutien jäännöksiä. Katupintoja on todellakin harjattu ja ylläpidetty. Varma en voi olla, mutta uskoakseni jokainen asukas on ollut vastuussa omasta tontistaan ja katuosuudestaan, mutta sitä on varmasti kontrolloitu ja ohjattu yläpuolelta. Siihen on todennäköisesti ollut olemassa suosituksia, mutta kuinka niitä on noudatettu, on avoin kysymys. Kaiken kaikkiaan Turku on ollut huomattavasti siistimpi kuin koulukirjoista opimme.

Kansainvälisen kaupan keskus

Paitsi katujen ja asumusten rakennustekniikoista, kaivauksilla tehdyistä esinelöydöistä voi päätellä paljon alueella asuneiden ihmisten sosiaalisesta asemasta ja äveriäisyydestä.

– Välttämättä rakennukset eivät ole ainoa elintason mitta. Puurakennuksessakin on voinut asua varakas porvari tai käsityöläinen, ei pelkästään varakas kauppias. Joku on voinut haluta esimerkiksi kaakeliuunin tai lasi-ikkunat, tai paljon muuta maallista omaisuutta, mutta kuitenkin asunut siinä hyvin rakennetussa, lämpimässä puutalossa. Kivirakennukset olivat aika viileitä!

Liisa Seppänen muistuttaa, että kivirakentaminen rantautui meille Saksasta, eikä sitä välttämättä otettu heti avosylin vastaan.

Turku oli keskiajalla huomattavasti kansainvälisempi kuin ehkä nykyään osaamme ajatella; saattoi olla jopa kansainvälisempi kuin tänä päivänä!

Liisa Seppänen

– Todennäköisesti paikallinen rakentamiskulttuuri on ollut puurakentamista. Voi olla, että paikalliset asukkaat ovat halunneet pitää kiinni omista traditioistaan, ja omaksuneet helpommin pienempiä uutuuksia kuten lasi-ikkunat ja muuta maallista omaisuutta; kirjoitusvälineistöä, uudenlaisia kenkiä…

Aurajokea pitkin on tullut paljon muutakin kuin silakkaa myyntiin. Liisa Seppänen mainitsee esimerkkeinä espanjalaisen ja saksalaisen keramiikan sekä italialaisen lasitavaran.

Ihmiset myös matkustivat paljon. Seppäsen mukaan löydöissä on paljon matkamuistoja Euroopasta, kuten Åbo Akademin tontilta löytynyt pyhiinvaellusmerkki Santiago de Compostelasta,Luoteis-Espanjasta.

Huomattava osa väestöstä oli ulkomailta tullutta aina kaupunginjohtoa myöten. Liisa Seppänen muistuttaa, että esimerkiksi 1400-luvun alkupuolella Turussa oli neljä saksalaissyntyistä pormestaria.

– Turku oli hyvinkin eurooppalainen kaupunki, täällä puhuttiin useita kieliä, oli paljon ulkomaalaisia kauppiaita ja asukkaita. Turku oli keskiajalla huomattavasti kansainvälisempi kuin ehkä nykyään osaamme ajatella; saattoi olla jopa kansainvälisempi kuin tänä päivänä!

Yleisessä saunassa, miesten puolella – ja naistenkin?

Sauna on ollut keskeinen elementti suomalaisessa kulttuurissa kautta aikain, niin myös keskiajalla.

Raunioita Aboa Vetus -museossa Turussa.
Aboa Vetus -museo.Jouni Koutonen / Yle

Liisa Seppänen uskoo väitöstutkimuksessaan, että jo keskiaikaiset turkulaiset löylyttelivät yleisessä saunassa.

– Åbo Akademin tontti oli tutkimukseni lähtökohta ja mietin siellä eri rakennusten käyttötarkoituksia, ja mietin olisiko niistä joku voinut olla sauna. Meillähän on yhdessä historiallisessa lähteessä maininta kivisaunasta Turussa, ja koko kaupungin arkeologisen aineiston perusteella olen – omasta mielestäni – pystynyt jäljittämään yleisen saunan!

Seppäsen tulkinnan mukaan yleinen sauna olisi sijainnut nykyisessä Aboa Vetus -museossa. Aiemmissa tutkimuksissa tila on tosin tulkittu kappeliksi.

– Siellä on yksi kellaritila, jonka voisi tulkita yleiseksi saunaksi. Sen sijainti saattaisi tukea tulkintaa, koska saunat usein sijaitsivat veden lähellä, vettä luonnollisesti saatiin joesta ja samoin likavedet saattoivat mennä sinne. Sanotaan näin, että tämän kellarin rakenteet eivät ainakaan ole ristiriidassa tämän tulkinnan kanssa; hyvin suuri kellaritila, jossa on voinut olla jopa naisten ja miesten osastot! Väliseinää ja uunirakenteita ei tosin ole säilynyt, mutta hyvin kiehtova ajatus joka tapauksessa!

Keskiaikaiset yleiset saunat katosivat katukuvasta uudelle ajalle tultaessa, reformaation ja uskonnollisten käsitysten muuttumisen myötä. Ne kun eivät välttämättä olleet pelkästään puhtauden tyyssijoja.

– Siihen vaikutti tietysti mm. syfiliksen leviäminen. Katsottiin, että tämän tyyppiset sairaudet leviävät yleisissä saunoissa. Euroopassa on tutkittu saunakulttuuria huomattavasti enemmän kuin meillä, saunahan ei ole yksinomaan suomalainen keksintö. Etelä-Saksassa yleiset saunat on monta kertaa yhdistetty ilotalopalveluihin, hierontaan ja muuhun virkistäytymiseen!

Samaan hengenvetoon Liisa Seppänen virnistää, että toki yleiset saunat ovat muutenkin olleet melkoisia monitoimikeskuksia.

– Joissain saunoissa on ollut muitakin toimintoja, mm. leipomoita. Aika kätevää; samassa tulisijassa on voitu toisella puolella leipoa leipiä ja tarjoilla niitä viereisessä oluttuvassa, ja toisella puolella on nautittu saunan lämmöstä noin muuten vaan!