Killing Them Softly on tavallisuudesta poikkeava gansterielokuva

Kaksi pikkukonnaa ryöstää mafian suojeleman laittoman korttipelin. Tapausta tutkimaan kutsutaan mafian luottomies ja lempeä tappaja Jackie Coogan.

kulttuuri
Tähtiä.

Coogan pääseekin pian syyllisten jäljille, mutta sitten alkavat vaikeudet. Ensinnäkin kasvottomat päättäjät eivät tahdo päästä yksimielisyyteen siitä, mitenkä tilanteessa pitäisi toimia. Riittääkö tekijöille pelkkä muistutus muutaman luunmurtuman myötä, vai tulisiko heidät suorastaan tappaa, kuten ennen vanhaan oli tapana. Ja entäpä sitten hinta, mistä löytää edullinen henkilö hoitamaan homma. Näin iskee lama-aika ammattirikollistenkin maailmaan mustanpuhuvassa gangsterikomediassaKilling Them Softly.

Killing Them Softly on tavallisuudesta poikkeava gangsterielokuva. Toimintaa enemmän tarjolla on nimittäin puhetta. Kun toimintaa sitten on, on se joko brutaalin kömpelöä, kuten alun ryöstö tai todellista veribalettia, kuten komein, hidastetuin kuvin toteutettu autoon ampuminen, jonka veristä kauneutta ihaillessa ei voi kuin vähän hävetä itseään.

Tapahtumat on sijoitettu New Orleansiin, vuoden 2008 presidentinvaalien alle. Taustalla kuullaan koko ajan presidenttiehdokkaiden lähinnä taloutta koskevia puheita. Puheet eivät olleet silloin, kuten eivät viimeisimpienkään vaalien alla kovin lohdullista kuultavaa.

Killing Them Softly on täynnä hienoja hahmoja ja hienoja näyttelijöitä. Esimerkkeinä vaikkapa James Gandolfinin esittämä, työn uuvuttama, alkoholisoitunut ammattitappaja tai Ray Liottan vain muutaman kohtauksen mittainen, mutta komea osuus korttipelejä järjestävänä pikkurikollisena, joka kohtaa väistämättömän kohtalonsa tyynen tietoisesti. Elokuvaa hallitsee kuitenkin kaikesta huolen pitävä, Brad Pittin tyynen ilmeettömästi, mutta kylmäävästi esittämä ammattitappaja Jackie Coogan, jonka tarina tämä pitkälti on.

Hienojen näyttelijöiden ja maulla valittujen biisien siivittämän, mustan hirtehisen gangsteritarinan ohella Killing Them Softly on tavallaan myös kertomus meistä kaikista laman lannistamista. Elokuvan viimeisissä kohtauksissa kuullaan presidenttikisan tuolloin voittaneen Barak Obaman julistavan kansallista yhtenäisyyttä. Mitä puheeseen vastaa Brad Pittin esittämä, työnantajaltaan sovittuja palkkarahaoja vaativa kyyninen gangsteri, sen saatte mennä itse kokemaan.