1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Veteraanien kuntoutusrahaa jää käyttämättä

Lapissakin sotiemme veteraanien kuntoutusrahaa jää paljon käyttämättä, koska kunnissa ei riittävästi paneuduta asiaan. Lapin sotavetaraanipiirin toiminnanjohtajan Martti Koskelan mielestä kuntiin olisi jo aikoja sitten tarvittu erillinen veteraaniasiamies. Valtio myöntää kunnille veteraanien kuntoutukseen 700 euroa henkilöä kohden. Rahaa kunnissa käytetään vaihtelevasti.

Kotimaan uutiset
Sotaveteraani Väinö Pennanen kotonaan.
Väinö Pennanen (89) sanoo olevansa varsin tyytyväinen vanhus ja sotaveteraani, vaikka elämä ei ole aina näyttänytkään sitä helpointa ja aurinkoisinta puoltaan.Jorma Korhonen / Yle

Koskelan mukaan Lapissa elää vielä noin 2700 sotaveteraania, joiden keski-ikä lähentelee jo 90 vuotta. Veteraanien ikääntyessä lähikuntoutus on lisääntynyt ja usein pitkän matkan takana oleva laitoskuntoutus vastaavasti vähentynyt.

- On toki niitäkin, jotka vielä ovat valmiit matkustamaan kauemmaskin, mutta heidän määränsä jatkuvasti hupenee. Niinkuin hupenee veteraanienkin määrä, Koskela sanoo.

-Nyt kuntoutukseen hakeudutaan omalle paikkakunnalle, hierojalle, fysioterapeutille ja sen semmoiselle. Kuntoutustarve vaihtelee.

Väinö Pennanen - tyytyväinen veteraani

Sallan Matovaarassa asuva Väinö Pennanen (89) pitää veteraanien lakisääteistä kuntoutusmahdollisuutta ihan hyvänä asiana. Hän sanoo itse käyneensä hoito- ja kuntoutuspaikoissa vain kolme kertaa sotareissunsa jälkeen. Ja sen savotan päättymisestä alkaa olla jo seitsemänkymmentä vuotta.

Väinö sanoo olevansa varsin tyytyväinen veteraani.

- Onhan noita kuntoutuksia tarjottu, mutta en ole kaikkiin lähtenyt. Nyt olisi ajatus hakeutua paikkaan, jossa saa silmähoitoa. On tuo näkö iän myötä hiipunut lähes olemattomaksi, Väinö harmittelee.

Osasyynä huonoon näköönsä hän pitää haavoittumistaan jatkosodassa Maaselän kannaksella. Vihollisen tarkka-ampuja yllätti. Itsekin tarkka-ampujana toiminut Väinö sai kiväärinluodin kasvoihinsa, oikean posken puolelle.

-Otsaan se varmaan tähtäsi, mutta kait siinä liikahdin ja se sillä tavalla sivalsi...

Kuntoutuksesta puheenollen Väinö Pennanen kiittää tarmokkuuttaan siitä, ettei sodan jälkeen jäänyt murehtimaan vammojaan ja sotakentälle menetettyjä nuoruusvuosiaan.

- Monenlaiseen työhön piti tarttua, metsätöihin, uittoon, rakennuksille...

Veteraani muistelee, että aina on leipä pitänyt lujasta ottaa. Kun mies oli työmailla, niin vaimo hoiti kotona pientä karjaa - ja lapsia. Pennasille siunautui 7-päinen pesue.

Suomen itsenäisyys arvokas asia

Väinö Pennanen uhrasi sotakentille kolme nuoruusvuottaan. 1923 syntyneenä Talvisota jäi sotimatta, mutta Jatkosotaan hän kelpasi. Tosin jo 16-vuotiaana Väinö ilmoittautui poikajoukkoon, josta muodostettiin työkomppania.

- Evakossa Karungissa meitä siihen kysyttiin ja kohta jo köröteltiinkin junalla Kemijärvelle määränpäänä Mäntyvaara ja Joutsijärvi. Siihen Mäntyvaaran isoon kahakkaan meitä poikosia ei sentään laskettu, hän tähdentää.

Väinö Pennanen sanoo, että vaikka siellä rintamalla ei aina muistettu, miksi siellä oltiin ja taisteltiin, niin rauhan tultua se viimeistään valkeni: Siellä oltiin puolustamassa isänmaan itsenäisyyttä.

- Suomi säilyi itsenäisenä jaa se on meille arvokas asia, veteraani sanoo ääni väristen.

Lue seuraavaksi