Muusikot muuttavat pannuhuoneista bändihotelleihin

Musiikkielämän aineistoa kartuttaakseen kaupunginmuseo kerää valokuvamuistoja helsinkiläisistä treenikämpistä. Lisäksi Teosto kaipaa tietoja siitä, millaisissa oloissa musiikkia nykyään harjoitellaan. Treenikämpissä on kuitenkin kartettu kuvaamista kautta aikojen.

musiikki
Jazz-bändi harjoittelee olohuoneessa Munkkiniemessä 1950-luvulla.
1950-luvulla jazz soi munkkiniemeläisessä olohuoneessa.Helsingin kaupunginmuseo (kuvaaja Kari Hakli)

Pannuhuoneet ja kosteat kellarit ovat olleet muusikoiden treenipaikkoja jo vuosikymmenet. Harjoitteluhetkiä on kuitenkin dokumentoitu varsin niukasti.

Jussi Raittinen on mies, jota on filmattu tuhansia tunteja vuosikymmenten varrella, mutta kaikkein pyhimmästä, eli treenikämpästä, ei kuvia löydy.

Ne ovat yksinkertaisesti olleet sellaisia mestoja, ettei niissä tiloissa ole viitsinyt kuvia ottaa.

Jussi Raittinen

- Ne ovat yksinkertaisesti olleet sellaisia mestoja, ettei niissä tiloissa ole viitsinyt mitään kuvia ottaa, Raittinen nauraa.

Sama on huomattu myös Helsingin kaupunginmuseossa. Museo on nettikyselyllä kerännyt muistoja ja ennen kaikkea valokuvia helsinkiläisistä treenikämpistä. Saldo on toiseksi jäänyt laihaksi.

- Tuntuu, että ehkä filmiä ei ole haluttu tuhlata treenikämpällä. Bändiposeerauskuvia löytyy, samoin keikkakuvia ja joitain juhlakuvia, mutta ei treenaamisesta, Helsingin kaupunginmuseon tutkija Aki Pohjankyrö harmittelee.

Pieni ja pölyinen pätsi

Vielä 50-luvulla jazzbändin saattoi löytää vaikkapa munkkiniemeläisestä olohuoneesta harjoittelemasta.

- Tuolloin ei vielä ollut nuorisokulttuuria nykymuodossaan. Se alkoi syntyä vasta 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla, Pohjankyrö toteaa.

Myös Jussi Raittinen aloitti musisoinnin omassa olohuoneessaan. Ensimmäinen harjoittelupaikka löytyi Vallilan ammattikoulun metalliluokasta. 1960-luvun lopulla Helsinginkadulta hankittu treenikämppä oli lopulta käytössä 30 vuoden ajan.

- Kyllä se oli nimenomaan kellari. Pieni, liian kuuma tai liian kylmä, pölyinen, eikä vessaa. Siitä oli muun muassa seurauksena, että pulloja löytyi nurkista, Jussi Raittinen muistelee.

Vaikka kellarikämppiä vielä onkin treenikäytössä, yhä useampi artisti musisoi ammattimaisissa studiotiloissa tai kaupallisissa bändihotelleissa.

- Mikään treenikämpällä soittaminen ei korvaa elävän yleisön edessä esiintymistä. Se on ihan fakta. Siis kun harjoittelee, niin oppii harjoittelemaan, ja kun soittaa yleisön edessä niin silloin oppii soittamaan. Näin on sanonut Albert Järvinen aikoinaan ja se on tosi, Jussi Raittinen summaa.