Haitaristi Kimmo Pohjonen haluaa tehdä mitä huvittaa

Pro Finlandia -palkittu haitaritaiteilija on joskus itsekin ihmeissään, miten on onnistunut menestymään hullujenkin hankkeidensa kanssa. Tunnustukset kelpaavat taiteilijalle, mutta eivät ole elinehto. Pro Finlandia -mitalista Pohjonen sai tietää vasta toimittajilta.

musiikki
Kimmo Pohjonen ja avattu haitari.
Kimmo Pohjonen on soittanut haitarilla niin kansanmusiikkia, rockia kuin klassistakin. Markku Ulander / Lehtikuva

Isä esitteli harmonikan 10-vuotiaalle Kimmo Pohjoselle. Poika ryhtyi soittamaan, vaikka harrastusta ei oikein kehdannut 1970-luvun Viialassa kavereillekaan myöntää. Nuoruusvuosina into soittamiseen vaihteli, mutta lopulta soitin vei mukanaan, kun Pohjonen löysi sen avulla tavan ilmaista itseään. Soittimeensa kohdistuvista ennakkoluuloista Pohjonen ei silti ole päässyt eroon.

- Törmään jatkuvasti siihen lauseeseen, että "mä olen aina inhonnut haitarinsoittoa, mutta vau toi on hienoa, miten sä teet tota uudella tavalla". Kyllähän se synnyttää positiivisia viboja soitinta kohtaan. Musta on nykyään coolia soittaa haitaria.

Musta on nykyään coolia soittaa haitaria

Kimmo Pohjonen

Pohjonen on soittanut niin kansanmusiikkia, rockia kuin klassistakin. Esiintymispaikat veihtelevat festivaaleilta konserttisaleihin ja klubeihin. Menestystä ja tunnustuksia on tullut, mutta silti Pohjoselle on tärkeää pysytellä marginaalissa.

- Se on loistava tapa tehdä omaa työtä koska silloin voi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa, ei tarvitse miellyttää ketään muita.

Haitaripaini oli unelmahanke

Yksi Pohjosen omaperäisimmistä hankkeista on viime vuonna ensi-iltansa saanut Haitaripaini. Esitys sai alkunsa siitä, kun Pohjonen kuuli, että ennen suomalaisissa painikisoissa soitettiin aina hanurimusiikkia.

- Kun kuulin siitä, luulin että se on vitsi, mutta se osoittautukin todeksi. Sitten tuli heti ajatus, että voi kunpa olisin elänyt sinä aikana, mä haluan tehdä ton uudelleen.

Ja niin Pohjonen toteutti unelmansa, kokosi ryhmän painijoita ja teki esityksen. Kysyntää on riittänyt New Yorkissa saakka.

Pohjosen eksotiikka ja luova hulluus vetoavatkin maailmalla hyvin: yli 90 prosenttia hänen keikoistaan on ulkomailla. Miksi?

- Suomalainen ei ehkä aina osaa löytää omaa jyväänsä laarista, se voi olla yksi syy. Ulkomailla on myös isommat markkinat. Siihen on monia syitä.

Vuoden kohokohtana konsertti romanimuusikoiden kanssa

Tämän vuoden kohokohta ei Pohjoselle ollut keikka hienolla ulkomaisella estradilla eikä edes Pro Finlandia -mitali. Tärkein tapahtuma oli äitienpäivänä järjestetty yhteiskonsertti Helsingissä asuvien romanikatusoittajien kanssa.

- Tuli tunne, että yksityisenä kansalaisena haluan positiivisesti toimia näiden ihmisten kanssa ja osoittaa, että vähemmistöjä ei pidä syrjiä. Itsenäinen sivistysvaltio joka kohtelee vähemmistöä hyvin on itsenäisyyden arvoinen.

Kimmo Pohjonen ei elä muiden kiitoksilla, vaikka onkin menestyksestä ja tunnustuksesta mielissään. Pro Finlandia -palkinnosta hän sai tietää vasta, kun toimittajat ryhtyivät soittelemaan aiheesta. Sitten pitäisi enää tietää, mistä ja milloin mitali haetaan.