Mikä ihmeen kuuma ilma?

Kuumasta ilmasta tuli yksi Dohan ilmastoneuvotteluiden koetinkivi. Erityisesti Venäjä piti kiinni oikeudestaan kuumaan ilmaan, ja oli kaataa koko ilmastosovun.

Ulkomaat
Kokouksen opastekyltti
EPA/ STR

Kuuma ilma on ilmastoneuvotteluiden slangisana käyttämättömille päästöoikeuksille. Näitä päästöoikeuksia on erityisesti Venäjällä, Puolalla ja muutamalla muulla Itä-Euroopan maalla.

Ne syntyivät sosialistileirin kaatuessa 1990-luvun alussa ja sitä seuranneessa talousromahduksessa. Tehtaita suljettiin tuolloin tukuittain, ja kasvihuonekaasupäästöt vähenivät. Kioton periaatteiden mukaan tästä syntyi käyttämättömiä päästöoikeuksia.

Päästöoikeudet ovat rahan arvoista tavaraa, koska niitä voi ostaa ja myydä.

Kuumaa ilmaa on yhteensä 13 gigatonnia, ja puolet siitä on Venäjällä. Määrä on niin valtava, että jos se tulisi täysimääräisesti hiilimarkkinoille, päästörajoitukset menettäisivät merkityksensä.

Näistä päästöoikeuksista väännettiin kättä Dohassa, ensin EU:n sisällä, sitten yleisissä neuvotteluissa.

Päästöoikeuksien haltijat halusivat siirtää kuuman ilmansa tuleviin ilmastosopimuksiin odottamaan nykyistä parempia aikoja. Jos päästöoikeuksien hinta tulevaisuudessa kohoaa nykyisestä kuuden euron pohjanoteerauksestaan, kuumalla ilmalla voisi tehdä suuriakin rahoja.

Lopulta ilmastoneuvottelijat päättivät siirtää kuuman ilman Kioton kakkoskaudelle, mutta samalla lähes kaikki teollisuusmaat ilmoittivat, etteivät ole kiinnostuneita ostamaan sitä.

Kuuman ilman mörkö on siten toistaiseksi siirretty pois päiväjärjestyksestä, mutta se saattaa nostaa päätään uudestaan myöhemmissä ilmastoneuvotteluissa.