"Talvisota oli raskas, se oli yhtämittaista pommitusta"

Lottamuistojen suurelokuva Viimeinen testamentti on valmistunut esityskuntoon. Sota jätti jälkensä rintamalla työskennelleisiin naisiin, jotka joutuivat rauhan tultua vaikenemaan kokemuksistaan. Nyt näiden rintamalottien muistot on koottu dokumentiksi, jonka ensiesitys järjestettiin maanantaina Hämeenlinnassa Suomen Tykistömuseossa.

Kotimaa
Hämeenlinnan Seudun Lottaperinneyhdistyksen sihteeri Jenni Jaakkola ja lottana toiminut Helvi Frick tutkivat kansiota
Ville Välimäki / Yle

Lotat hoitivat tärkeitä ja monipuolisia tehtäviä niin koti- kuin sotarintamillakin. He hoitivat muun muassa muonitus-, lääkintä- ja viestintätehtäviä.

Hämeenlinnalainen Helvi Frick on yksi dokumenttia varten haastatelluista naisista, jonka parhaat vuodet menivät sodassa kaukana kotirintamalta. Pelolle ei saanut antaa valtaa, kertoo 95-vuotias Helvi Frick muistellessaan sota-aikaa.

Se oli raskasta niitä perheitä, vanhoja, sairaita, lapsia auttaa ja hoitaa suojaan siinä pommituksessa.

Helvi Frick

- Talvisota oli raskas, se oli yhtämittaista pommitusta. Se kun oli vielä risteysasema ja Sortavala siinä lähellä, ja siitä kulkivat Kollaan rintaman radat, niin tuli haavoittuneita ja pommitusten uhreja. Jo aikaisemmin tuli myös evakkoja. Se oli raskasta niitä perheitä, vanhoja, sairaita, lapsia auttaa ja hoitaa suojaan siinä pommituksessa.

Rauhan tultua Lotta Svärd järjestö lopetettiin. Lottapuvut ja -merkit piti hävittää ja lottia peloteltiin valvontakomissiolla, muistelee Helvi Frick. Kaikista lottiin liittyvistä asioista piti olla hiljaa. Oli kuin pohja olisi pudonnut koko elämästä, kertoo Frick.

- Minä laitoin lottapuvustani lapsille vaatteita, kaikki merkit panin piiloon, en toki hävittänyt mitään.

Vahvat naiset selviytyivät sodastakin

Lotta Svärd Säätiö on tukenut dokumentin tekemistä. Viimeinen testamentti -dokumenttia varten haastateltiin kaikkiaan 70:tä lottaa, pikkulottaa ja sotaveteraania. Yksi lottadokumentin päätehtävistä oli nostaa naisten tekemä sotatyö esille, kertoo tuottaja Raimo Salo Kulttuuriosuuskunta Mielleyhtymästä.

- Kovia joutuivat näkemään nämä naiset ja tietenkin olemaan itsekin kuolemanpelossa, että miten tässä loppujen lopuksi käy. Mutta vahvoja naisiahan nämä ihmiset ovat olleet kaikki ja he ovat saaneet oman kokemuksensa sieltä sen ajan yhteiskuntaoloista. Kyllä he siitä on sitten selvinneet.

- Kyllä ne kovia juttuja oli, että mitenkähän nykyajan ihminen sitten sellaista kestäisi, pohtii Salo.