1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Entisajan tonttua piti lepytellä

Kansanuskomusten tonttu oli keski-ajalla pelätty hahmo, jota piti lepytellä lahjomalla, jotta taloa ei kohtaisi onnettomuus. Punanuttuiseksi ja kiltiksi tonttu muuttui vasta 1800-luvulla kaupallisuuden kautta.

Tontut ovat vahtineet suomalaisten askelia vuosisatojen ajan. Kuva: YLE Keski-Suomi / Minna Matintupa

”Jos talon haltija, kodon suojelija unohdettaisiin, niin tauti, onnettomuus ja hätä oli taloa kohtaava. Ei tontusta ollut lupa sanoa mitään pahaa, sitä hän ei suvainnut, mutta pahaa pahempi oli jättää hänet joulupuurotta, sillä sitähän tonttu odotteli vuodesta vuoteen, ja niinpä sitten karjapiika kipaisi viemässä puurokimpaleen ulos kaivon viereen”, kertoi 1870-luvun Pääskynen-kasvatuslehti.

Seinäjoen Törnävän museoalueen amanuenssi Kirsi Hänninen kertoo, että keski-ajalta ja 1550-luvulta Mikael Agricolan epäjumalaluettelosta tiedetään tonttujen olleen kodin huoneen hallitsijoita.

– Alun perin ajateltiin kansanuskomuksissa, että tonttu on sellainen, joka maatilalla saattaa myllyssä, riihessä tai ulkorakennuksessa asustella ja joskus harvoin näyttäytyä, Kirsi Hänninen kertoo.

Tonttu oli suojeleva haltija, jota piti muistaa jouluna

Kirsi Hänninen

Tonttujen ajateltiin olevan suojelevia haltijoita, joita piti muistaa jouluna. Tonttujen yhdistäminen joululahjoihin on kuitenkin varsin nuorta perua 1800-luvulta.

– Ensin oli ruotsalaisia tarinoita, ja taiteilijakorttien ja kirjojen kuvituksia, jotka muokkasivat kansauskomusten tonttua. 

Alun perin kansanuskomusten tonttu ei jakanut lahjoja, vaan päinvastoin, tonttua piti lahjoa puurolla.

Yleensä kansanuskomuksissa oli mukana hyvän ja pahan opetus. Ihmiset pelkäsivät satokauden menetystä tai muita onnettomuuksia.  Kansanuskomusten tonttujen lepyttely tähtäsi siihen, että epäonnea ei tulisi.