Metsän tarina pääsi valkokankaalle

Eteläkarjalaisten luontokuvaajien Hannu Siitosen ja Mikko Pölläsen luontodokumentti alkaa 28.12. pyöriä elokuvateattereissa. Elokuva on kannanotto vanhojen metsien puolesta ja sitä tähdittävät monenmoiset metsäneläimet.

Mikko Pöllä
Mikko Pöllänen ja Hannu Siitonen
Yle

Ensi-illan alla parikkalalainen Hannu Siitonen ja rautjärveläinen Mikko Pöllänen ovat pitkän matkansa jälkeen tyytyväisiä miehiä. "Elämäntyö" on valmiina valloittamaan kaikenikäiset suomalaiset.

Metsän tarina -elokuvassa seurataan pöllön, lumikon, hirvien, ilvesten ja monien muiden metsäneläimien edesottamuksia. Tärkeä elementti on metsään liittyvä suomalainen mytologia. Juonena kulkee läpi elokuvan isän ja pojan juttelu metsäretkellä.

Kuvaajat aloittivat materiaalin keruun lähes viisi vuotta sitten oman löyhän käsikirjoituksensa pohjalta.

- Kun sitten parin vuoden päästä ohjaaja tuli kuvaan, tämä lähti todella liikkeelle. Ville Suhonen sai tästä erittäin mielenkiintoisen mytologioineen, uskomuksineen ja vuoropuheluineen, ylistää Hannu Siitonen.

Toinen ohjaaja on Kim Saarniluoto. Ville Suhonen on käsikirjoittanut elokuvan, sama mies, joka käsikirjoitti Poika ja Ilves -menestyselokuvan.

Metsän tarinan on tuottanut Marko Röhr MRP Matila Röhr Productionsista. Kuvaajista huokuu kiitollisuus.

- Eihän sitä tosiaankaan arvannut aluksi, että tästä teatterielokuva tulisi, toteaa Hannu Siitonen vieläkin melkein epäuskoisen oloisena.

Kovaa yritystä ja onnenkantamoisia

Vuosien mittaan kameraan taltioitui valtava määrä kuvaa. Esileikkauksen jälkeen elokuvan leikkaaja sai valinnanvaraa kaksikymmentä tuntia, josta koostettiin 75 minuutin lopputulos.

Siitonen ja Pöllänen eivät käyttäneet filmitähtinä kesyjä eläimiä eikä villieläimiä houkuteltu ruoalla.

Konstit ovat kuitenkin monet. Mikko Pöllänen nappasi kuviinsa hirviä, joita keksi lähestyä jäätyneen järven ylitse omaperäisellä tavalla, kyyryssä "kamerahirven" takana.

- Levitin kameran jalkoja ja käänsin kameran sivusuuntaan. Näin niitä ei lähestynyt paha ihminen. Mutta tiedä sitten hirvien aivoituksista.

Hannu Siitosen kuvaajauran suuria onnenpotkuja oli yllätys marjastusmatkalla.

- Ilvestä ei helposti näe, mutta siinä ne ilveksenpennut telmivät kalliolla.

Metsistä vieraantuneet ja nuoret liikkeelle

Nämä miehet ovat pienestä pitäen rakastaneet metsää - ja tarponeet siellä kameroiden kanssa.

- Minä toivoisin, että ihmiset katsoisivat tämän elokuvan ja lähtisivät metsään. Ei siellä ole mitään pelättävää. Itse en ole pelännyt edes karhuja, vaikka niitä on ollut siinä vieressä, yllyttää Siitonen.

Toiveena on, että erityisesti nuoret oppisivat tuntemaan metsän kaikkinaisen rikkauden. Siitonen ja Pöllänen ovat myös halunneet tehdä osansa, jotta hupenemassa olevia vanhoja metsiä säästyisi ihmeteltäviksi tulevillekin sukupolville.

Metsän tarina on Pölläsen ja Siitosen kolmas yhteinen luontodokumentti. Kaverukset asuvat Simpelejärven eri päissä ja samoilevat samoissa metsissä.

- Jos toinen löytää jotakin, soitetaan, valottaa yhteistyötä Mikko Pöllänen ja kertoo vaatimattomasti ideoiden tulevan enimmäkseen Hannulta.

Toiseen yhtä suureen urakkaan miehet eivät suunnittele aivan lähiaikoina ryhtyvänsä.

- Vaikka kyllä nyt jo pitäisi taas metsään päästä, kun en ole kolmeen päivään ollut, jupisee Pöllänen kärsimättömänä.