Kuinka verinen evankeliumi muuttui ilosanomaksi

Evankeliumi oli aikansa poliittinen termi. Keisarin evankeliumi kertoi voitoista, jotka oli saavutettu sodissa toisia kansoja vastaan. Luukas käänsi evankeliumin merkityksen rauhansanomaksi.

kulttuuri
Enkelikello
YLE

Kristinuskon keskeisintä tapahtumaa, Jeesus-lapsen syntymää juhlitaan parhaillaan kautta maailman.

Yksi kristinuskon peruskysymyksistä on, miksi Jumalan pojan piti tulla ihmiseksi. Kuopion piispa Jari Jolkkonen ei pysty raottamaan salaisuuden verhoa.

- Tässä puhutaan salaisuuksista, joita ei voi tyhjentävästi ja järjellä määrittelemään. Niistä on hyvä laulaa ja niitä voi ihmetellä. Ollaan ajattomien kysymyksien äärellä, sellaisten, jotka koskettavat jokaista ihmistä ja kaikkina aikoina.

Kristinuskoon kuuluu olennaisesti ajatus Jumalan pojan ihmiseksi tulemisesta.

- Kyllä se liittyy rauhaan ja sovintoon ja sovitukseen. Siis kristillisen uskon mukaan ihminen on vieraantunut, toisaalta hän on luotu Jumalan kuvaksi, mutta samalla ihminen on vieraantunut itsestään ja toisista ihmisistä, ja myös samalla Jumalasta, Jolkkonen selittää.

Tämä ilmenee erilaisina riitoina ihmisten välillä, mutta myös sotina ja väkivaltaisuuksina kansojen välillä.

Evankeliumi oli alun perin keisarin sanoma

Piispa Jari Jolkkonen kertoo, kuinka Luukaksen evankeliumi kuulostaa hurskaanpuoleiselta kirkolliselta termiltä. Evankeliumi oli aikakauden poliittinen termi, joka tarkoitti ilosanomaa keisarin voittamasta valloitussodasta tai keisarin verisesti kukistamasta kapinasta.

- Sanan taustalla oli hyvin paljon väkivaltaa, sotaa ja alistamista. Keisari puhui mielellään kuinka saavutettiin rauha. Se ei ollut sellaista rauhaa, joka saavutettiin neuvottelulla tai diplomatialla, vaan valloitussodilla ja väkivallalla, kertoo Jolkkonen.

Tuolloin sotamenestystä pidettiin esimerkkinä keisarin jumalallisuudesta. Häntä piti rukoilla sanalla Kyrios, Herra. Luukas esittää tietoisesti vaihtoehdon väkivaltaiselle keisarin evankeliumille, kun hän kirjoittaa, kun te menette seimen lapsen luo, niin siellä on se, joka on Kyrios, Herra.

Jouluevankeliumi päättyy sovintoon ja rauhaan: "Jumalan on kunnia korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan on hyvä tahto".

Piispa Jolkkonen kertoo kysymyksen olevan sovinnosta, rauhasta ja sovituksesta ihmisten ja Jumalan välillä, mutta myös ihmisten kesken ja kansojen välillä.

- Minun tekisi mieli myös sanoa, että siinä on kysymys sielunrauhasta, siis ihmisen sovinnosta ja sovusta itsensä kanssa. Minusta se on hirmu nätti sana se sielunrauha. Luulen, että kaikki meistä sitä toivoo ja tavoittelee, sanoo Jolkkonen.

Seimi on jumalallista ironiaa

Kysymystä, miksi Jeesuksen piti syntyä ihmiseksi, ja miksi Jumala ei voinut tehdä pelastustekoja ilman Jeesuksen syntymistä sanotaan majesteetti spekulaatioksi.

- Me emme tiedä. Ne ovat salaisuuksia, sanoo piispa Jolkkonen.

Jolkkosen mielestä evankeliumi puhuttelee ihmistä vaikuttavasti kertoessaan, kuinka Jeesus ei syntynyt kuninkaan hoviin tai rikkaan perheen keskelle, puhtaiden silkkilakanoiden väliin. Jeesus syntyi tavallisen köyhän perheen jäseneksi, köyhän tytön pojaksi, köyhään vaatimattomaan karjaseimeen. Jeesuksen syntymästä kerrotaan ensimmäisenä paimenille, jotka olivat yhteiskunnan pohjasakkaa.

- Tämäkin on semmoista, voisi sanoa jumalallista ironiaa. Keisarin evankeliumia kuulutettiin ensimmäisenä hoville ja sitä kautta hyväosaisille, mutta jouluevankeliumin saivat kuulla ensimmäisenä paimenet, siis sen ajan työläiset.