Kulttuurin teurastusviikot

Millainen on median yhteiskuntavastuu suomalaisesta kulttuurista 2010-luvulla, kysyy Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen.

Näkökulmat
Janne Mällinen

Suomalaiset mediatalot ovat investoineet tänä vuonna erityisesti yt-neuvotteluihin ja toiminnan tehostamiseen. Lehtiyhtiöiden tuloksen kannalta toiminta on varmasti järkevää, mutta menetämmekö samalla palasen lehdistön moniäänisyydestä?

Viimeksi tällä viikolla kymmenen sanomalehteä ilmoitti aloittavan laajan yhteistyön. Yhteistyössä ovat mukana Kaleva, Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat, Pohjolan Sanomat, Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen.

Yhteistyötä on tehty aiemminkin, mutta nyt lehtien yhteinen sisältö tulee lisääntymään huomattavasti.

Kulttuurijournalismikin on todennäköisesti näissä lehdissä yhteisjakelun piirissä. Lehtien mukaan laaja yhteistyö mahdollistaa entistä paremman alueellisen kulttuuritarjonnan seurannan, kun voimavarat voidaan jakaa uudelleen.

En kuitenkaan jaksa uskoa, että kaikki vapautuvat resurssit käytettäisiin alueellisen seurannan vahvistamiseen.

Yhteismateriaalin lisääntyminen johtaa kulttuurissa aihekirjon harventumiseen. Alueellisuus toki voi joissakin lehdissä lisääntyäkin, mutta samalla yhteismateriaalin volyymi painaa vain muutamia ilmiöitä kerralla julkisuuteen.

Jo aiemmin syksyllä ruotsalainen kulttuuriperhe Bonnier päätti sammuttaa MTV3:n uutisten kulttuuritoimituksen valot - säästöjen takia.

Muutamia vuosia sitten julkisuudessa penättiin teollisuusyritysten yhteiskuntavastuuta. Nyt lienee oikea hetki kysyä, mikä on lehdistön yhteiskuntavastuu suomalaisesta kulttuurista?

Suomalaisen lehdistön historian aloittivat valistuneiston lehdet, joiden tehtävänä oli totuudenmukaisen uutisvälityksen lisäksi ylläpitää ja luoda suomalaista kulttuuria. Se oli niiden osa yhteiskuntavastuun kantamisesta.

Porthanin, Lizeliuksen ja Snellmannin perinnöstä on aika vähän jäljellä.