Harrastajat ylläpitävät työhevosperinnettä

Tänään vietettävänä tapaninpäivänä on perinteisesti ulkoiltu ja lähdetty tapaamaan ystäviä esimerkiksi tanssien merkeissä. Myös hevosajelut kuuluvat tapaninpäivän viettoon.

Kotimaa
Uuras the horse pulls the old sleigh through winter wonderland.

Uuras-ruuna seisoo kuuliaisesti maassa odottavien aisojen välissä, kun Tanja Lundsten harjaa sen selkää. Tapaninpäivä on ollut perinteisesti hevosmiesten ja -naisten päivä, jolloin on tehty iloisia rekiretkiä hartaan joulunvieton jälkeen.

Lundsten vaalii vanhoja hevosperinteitä työhevosharrastajien yhdistyksessä. Vanhan malliset valjaat asettuvat paikoilleen tottuneesti, myös osien nimet ovat tuttuja.

- Laitetaan ensin selustin, eli setolkka. Jossain päin Suomea taidetaan sanoa "sitolkka". Ja kulkunen tietenkin, mäkivyöt taakse ja länget kaulalle, juttelee Lundsten valjastaessaan.

Suomenhevosia kasvatetaan neljää tyyppiä: pienhevosia, juoksijoita, ratsuja ja työhevosia. Suomenhevosvarsoja syntyy kaikkiaan noin tuhat vuodessa, niistä suurin osa on ravureita. Koneiden korvattua hevoset maataloudessa työhevosten määrä on romahtanut.

Kiinnostus työhevosharrastusta ja perinteiden oppimista kohtaan on kuitenkin kasvanut. Kun luokki on paikoillaan vetorahkeissa ja länget kiristetty, onkin aika lähteä tapaninpäivän ajelulle.

- Ihaninta on metsän hiljaisuus ja tuo kulkusen ääni, kertoo Lundsten hymyillen.