Uudenvuoden vanhaa tinanvaluperinnettä karsastava voi hyvällä ja "ekologisemmalla" omallatunnolla käyttää materiaalina sokeria. Moni empiikin suosittua perinnettä juuri tinan sisältämän lyijyn ja ongelmajäteleiman takia.
Kokkolalainen kotitalousopettaja Eeva Kuusio kehuu sokeritinaa kokeilunhaluisen helpoksi tinaksi. Välineet ja ainekset löytyvät joka kaapista.
- Paistinpannu lämmitetään erittäin kuumaksi. Siinä sulatetaan noin desi hienoa sokeria hieman ruskeaksi, tasaiseksi massaksi. Kaikki paakut pitää hämmentää pois, ohjeistaa Kuusio.
Sitten tarvitaan kulhollinen kylmää vettä ja nopeat sormet.
- Kuuma, sulatettu sokeri kaadetaan nopsasti kulhoon ja nostetaan myös yhtä liukkaasti pois sieltä. Jos sokerin jättää veteen seisomaan, sinnehän se sulaa, muistuttaa jo pari koe-erää omassa keittiössään valmistanut Kuusio.
Ja varoituksen sana: sulatettu sokeri on yli sata-asteista ja polttavan kuumaa.
Korista kakku tai syö suuhusi!
Kuusion valukokeilusta syntynyt sokeritina on röpelöinen, möykkymäinen, vaaleanruskea ja kirkkaan läpinäkyvä. Tulkinnalle jää paljon varaa.
- Jaa-a, voisihan tämä olla linna! Jos oikein mielikuvitusta käyttää, ehkä tästä voisi löytää oman puolisonsa, naurahtaa Kuusio.
Jaa-a, voisihan tämä olla linna!
Eeva Kuusio, kotitalousopettaja
Mutta vuosikymmeniä sitten Kuusion kohdalle osui todellinen ennustetina.
- Löysin tinasta soppakauhan ja sen takia minusta kai kotitalousopettaja tulikin, heittää Kuusio hymyillen.
Tinan valamista ja siitä ennustamista sitovat vanhat perinteet: uskomusten mukaan mureneva, röpelöinen ja huokoinen tina tietää rahaa ja rikkauksia - taas särkyvä tina voi merkitä epäonnea.
Sokeritina vaikuttaa melko hauraalta, onko siis sokeritinalla tiedossa sitten normaalia enemmän epäonnea?
- Ei, tämähän on halpa ja helppo huvi, eikä ongelmajätettäkään kerry grammaakaan. Tällä voi vaikka koristaa kakun, heittää Kuusio tyytyväisenä.