Asenne siivitti pitkää pyörämatkaa läpi Euroopan

Ylivieskalainen mieskolmikko pyöräili tuhansien kilometrien matkan läpi Euroopan. Kovakuntoisille liikkujille retki ei ollut fyysisesti niinkään raskas. Kuntoa tarvittiin lähinnä henkisellä puolella, kun matkaa taitettiin niinkin pitkään kuin pari kuukautta.

Kotimaa
Kuvassa kolme miestä polkupyörien kanssa
Mission 2012 Nordkapp-Gibraltar

Mission 2012 Nordkapp-Gibraltar starttasi Norjasta elokuussa. Ylivieskalaiset Pasi Törmälehto, Teemu Raudaskoski ja Mikael Männistö tiesivät, että matkaa ei nyt tehtäisi yhtä tai kahta viikkoa, vaan kuukausikaupalla. Pasi Törmälehto kertoo, että haaste oli kaikilla tiedossa.

- Asennoituminen on älyttömän tärkeää. Kun Pohjois-Norjasta lähdettiin, kaikki tiesivät, että tämä ei tule loppumaan tällä viikolla, eikä seuraavan kuukauden aikana. Sillä tiedolla jaksoi pitkälle.

- Kukaan meistä ei ollut Ennen Espanjaa edes varma, että päästään perille. Ei edes ajateltu, että kun päästään perille, vaan jos. Se oli hyvä nimenomaan noin päin. Jossain vaiheessa ajan lasku kääntyi niin päin, että paljonko on enää jäljellä matkaa, kun ennen laski, että paljonko oli ajettu. Käännekohta oli jossain Keski-Ranskassa varmaankin.

Pitemmällä aikavälillä kolmikko jakoi reissun maittain.

- Maan jälkeen rasti ruutuun, että siinä oli yksi maa, niin tavoite ei tuntunut niin pitkältä.

Ei edes ajateltu, että kun päästään perille, vaan jos. Se oli hyvä nimen omaan noin päin.

Pasi Törmälehto

- Espanjassa oli kyllästyttävääkin, kun siellä oli aina niitä samoja oliivipuuviljelmiä ja samoja mäkiä. Sama oli Ranskassa ja Saksassa, jossa oli maissiviljelmiä ja pitkiä teitä. Tiet olivat hienoja, mutta niihin kyllästyi, kun maisema pysyi monta päivää samana.

Ystävät lähentyivät

Matkaa tehtiin kaksi kuukautta aamusta iltaan. Kolme päivää pidettiin vapaata. Miehet yöpyivät muutaman kerran hotellissa, mutta suurimmaksi osaksi teltassa.

Tuossa 6246 kilometrin matkalla myös ystävyyssuhteet lujittuivat.

- Reissu oli fyysisesti aika kevyt, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Varmasti kaikille se oli henkisesti raskaampi. Ystävyyssuhteet lähenivät, totta kai kahdessa kuukaudessa. Joka päivä nähdään ja Suomea puhutaan pelkästään keskenään. Ei ollut minkään näköisiä konflikteja. Välillä jokainen viihtyi omissa oloissa hetken aikaa tietenkin, muistelee Törmälehto.

- Varmasti tippa tulee silmään vielä vanhainkodissa, jos vaan sinne asti kaikki eletään ja nähdään ja muistellaan reissua. Kyllä tämä on lujittanut kaveruussuhteita paljon.

Matkanteon tarkoitus oli jotain tavallista elämää suurempaa.

Varmasti tippa tulee silmään vielä vanhainkodissa, jos vaan sinne asti kaikki eletään ja nähdään ja muistellaan reissua.

Pasi Törmälehto

- Ihmisillä on tarve jättää jonkinlainen merkki elämästään. Tämä on sellainen merkki. Tätä eivät aivan kaikki ole tehneet. Siinä on ripaus kunnianhimoa, mutta seikkailun tuntu ja halu nähdä kulttuureita ja maita olivat ylivoimaisesti suurimmat syyt reissulle.

Kuvalle on aina aikaa

Blogia ja nettisivuja ehdittiin ylläpitää pyöräilyn lomassa.

- Päivärytmi oli sellainen, että kuvia pysähdyttiin aina ottamaan, kun tuntui siltä. Siitä ei tingitty. Aina, kun jostain tuntui siltä, että olisi kuvan paikka, joko pysähdyttiin kaikki tai odoteltiin jälkeenpäin.

- Mikael kantoi suurimman vastuun valokuvaamisesta. Minä ja Teemu kuvasimme videokuvaa. Illalla aina päivitettiin blogia, joka osoittautui aika aikaavieväksi. Seuraavalla reissulla, jos sellaista tulee, joudutaan tinkimään tästä median osuudesta. Siinä väsyneenä tahtoo huumori loppua ja aika, summaa Pasi Törmälehto, joka on aiemmin pyöräillyt Suomen päästä päähän.