Maailmanpolitiikan keskiö siirtyy Tyynelle valtamerelle

Yhdysvalloissa Barack Obama varmisti itselleen jatkokauden ja suuntaa ulkopolitiikkaa Tyynen valtameren suuntaan. Taustalla on Kiinan ja Yhdysvaltain talouksien yhdentyminen.

Ulkomaat
Presidentti Barack Obama ja hänen vaimonsa Michelle lähdössä Valkoisesta talosta 5. toukokuuta vaalikampanjan avaustilaisuuksiin.
Presidentti Barack Obama ja hänen vaimonsa Michelle lähtivät Valkoisesta talosta 5. toukokuuta vaalikampanjan avaustilaisuuksiin.Martin H. Simon / EPA

Yhdysvalloissa kova vaalikampanjavuosi huipentui marraskuussa, kun presidentti Barack Obama voitti republikaanisen haastajansa Mitt Romneyn presidentinvaaleissa. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola arvioi, että Obama tuskin rajusti muuttaa ulkopolitiikkansa suuntaa toisella kaudellaan.

- Obamahan on pragmaattinen, realistinen presidentti, joka mielellään etenee aika pienin askelin, Aaltola luonnehtii.

- Hän tulee keskittymään Yhdysvaltain maailmanpoliittisen roolin siirtymiseen Tyynelle valtamerelle ja painottamaan globaalia määritelmää Yhdysvalloista. Se tietenkin on erilainen kuin se meille tuttu transatlanttinen Yhdysvallat, eli Yhdysvallat tulee suuntautumaan muualle kuin tänne Eurooppaan, Aaltola arvioi.

Tyynellemerelle Yhdysvaltain huomiota vetää tietenkin maailmankauppa.

- Yhdysvallat pyrkii turvaamaan keskeisiä maailmankaupan päävaltimoita. Maailman tavaraliikenteestä vielä 90 prosenttia liikkuu meritse, ja Tyynellä valtamerellä ja Intian valtamerellä Aasian alueella on paljon pullonkauloja ja potentiaalisia kriisipesäkkeitä, Aaltola sanoo.

Tällaisia aluieta ovat Itä-Kiinan meri ja Etelä-Kiinan meri. Syksyllä 2012 kiista Itä-Kiinan merellä sijaitsevista Senkaku- tai Diaoyu-saarista kiristi Japanin ja Kiinan suhteita ja nostatti kansallismielisiä tuntoja molemmissa maissa.

Tunnelmia tuskin liennyttää sekään, että Japanissa parlamentin alahuoneen vaalit voitti joulukuussa Shinzo Aben johtama liberaalidemokraattinen puolue, joka on käyttänyt kovaa retoriikkaa saarikiistassa.

Kiinan ja Yhdysvaltain taloudet yhdentyvät

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden ja Kiinan varapresidentti Xi Jinping Valkoisessa talossa Washingtonissa helmikuussa 2012.
Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden ja Kiinan varapresidentti Xi Jinping tapasivat Valkoisessa talossa Washingtonissa 14. helmikuuta 2012.Chip Somodevilla / EPA

Kiinassa valtaapitävän kommunistisen puolueen puoluekokous nimesi marraskuulle maalle uuden johdon. Presidentiksi on nousemassa Xi Jinping ja pääministeriksi Li Keqiang. Uuden johdon ulkopoliittisia kantoja voi vain arvailla. Kiinan johdon huomio keskittyy todennäköisesti ennen kaikkea taloustilanteeseen, sillä maan aluehallinnot ovat velkaantuneet pahoin.

Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki arvioi, että Kiina joka tapauksessa pyrkii nostamaan kansainvälistä statustaan.

- Kiinan sisäisenkin tilanteen takia nationalistinen näkökulma on aika vahva. Kun siellä ei ole enää minkäänlaista kommunistista ideologiaa jäljellä, kommunistisen puolueen oikeutus tulee talouskasvusta ja Kiinan historiallisen aseman palauttamisesta. Siellä puhutaan aktiivisesti Kiinan nöyryytyksen aikakaudesta. Nyt se aikakausi on ohi ja Kiina ottaa paikkansa maailmanpolitiikan keskiössä, professori Patomäki sanoo.

Toisaalta Patomäki ei usko, että Yhdysvaltain maailmanpoliittinen johtoasema korvautuisi jonkin muun maan kuten vaikkapa Kiinan ylivallalla. Samaa mieltä on Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola.

Sinitakkinen, vanhempi siivoojamies työntää siivouskärryään Pekingin kadulla. Taustalla muotiliike, jonka ikkunassa on keltainen SALE-mainos. Kaksi nuorta naista kävelee liikkeestä ulos.
Diego Azubel / EPA

- Ehkä on turha nähdä näitä nousevia suurvaltoja kuten Kiinaa, Brasiliaa ja Intiaa vaihtoehtoina Yhdysvalloille. Näiden maiden kohtalot ovat täysin sidottuja siihen, miten globaalit markkinat toimivat. Tässä suhteessa Yhdysvallat tietysti on vielä ainutlaatuisessa asemassa, että sillä on kykyä säädellä ja turvata globaalin talouden rakenteita, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoo.

Aaltola katsoo, että Yhdysvaltain ja Kiinan suhteita määrittää yksi tekijä: talous.

- Kiinan ja Yhdysvaltain taloudet ovat täysin integroitumassa toisiinsa. Kiinan keskeinen elinehto on se, että yhdysvaltalaiset yritykset ulkoistavat toimintojaan Kiinaan ja sitä kautta tuottavat Kiinassa työpaikkoja ja vaurautta, Aaltola sanoo.

Venäjä ja Yhdysvallat kävivät sanaharkkaa

Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Venäjän presidentti Vladimir Putin lokakuussa 2012. Sergei Ponomarev / EPA

Venäjällä presidentiksi palasi keväällä Vladimir Putin. Dmitri Medvedevin presidenttikaudella Yhdysvallat ja Venäjä julistivat suhteissaan ”resetin” eli uudelleenkäynnistyksen. Putinin kolmannen presidenttikauden alussa suhteissa on kuitenkin ollut havaittavissa viilenemistä.

Venäjän johto epäilee Yhdysvaltoja siitä, että se tukee opposition pyrkimyksiä. Edellisvuoden duuman vaaleista alkanut mielenosoitusaalto kiristi vuoden 2012 aikana tunnelmia Venäjällä.

Yhdysvalloissa kongressi sääti niin sanotun Magnitski-lain, joka asettaa pakotteita asianajaja Sergei Magnitskin vankilakuolemaan sekaantuneita venäläisviranomaisia vastaan. Vastavuoroisesti Venäjän parlamentti hyväksyi adoptiolain, joka kieltää venäläislasten adoptiot Yhdysvaltoihin.

Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola kuitenkin arvioi kuitenkin, että suhteiden reset jatkuu.

- En usko, että se on ohi. Reset tarkoitti sitä, että Yhdysvallat tunnustaa erilaisten valtioiden erityiset intressit. Ajatuksena on, että niiden kanssa voidaan neuvotella, että löydetään yhteisiä intressejä, tällaisia win-win-tilanteita. Uskon, että Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet jatkuvat tällä tavoin.

- Tietenkin Venäjä kamppailee oman poliittisen eheytensä ja Putinin hallinto oman kohtalonsa puolesta, mikä saattaa tuottaa tällaisia äkkiä eskaloituvia sanaharkkoja. En usko, että siinä pääsee syntymään mitään suurempia konflikteja, Aaltola pohtii.

Aaltola arvioi, että Venäjäkin joutuu yhä enemmän integroitumaan globaaleihin rakenteisiin kuten Venäjän WTO-jäsenyyskin osoittaa.

YK-järjestelmä ei lunastanut asemaansa

Pommi-iskussa tuhoutuneet autot palavat.
Pommi-iskussa tuhoutuneet autot paloivat Damaskoksessa 10. toukokuuta 2012. YK:ta on kritisoitu sen kyvyttömyydestä ratkoa Syyrian konfliktia.EPA / SANA

Siinä missä kansallisvaltioiden vaikutusvalta on vähentynyt ylikansallisten ilmiöiden kuten globaalin kapitalismin ja internetin vaikutuksesta, perinteinen maailmanjärjestö YK ei kuitenkaan ole kyennyt vahvistamaan asemaansa.

Vuoden mittaan YK-järjestelmä on osoittanut hampaattomuutensa esimerkiksi Syyrian konfliktin ratkomisessa tai kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden edistämisessä. Myös internetin kansainvälistä hallintoa koskevat neuvottelut päättyivät tuloksetta.

- Globaali hallinta on tänäkin vuonna osoittanut sen, että juuri mistään ei päästä sopuun. YK kylmän sodan reliikkinä ei kykene tämän vuosikymmenen globaalihaasteisiin tarttumaan, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoo.

- YK on selvästi uudistamisen edessä. Siitä on paljon puhuttu, mutta nähtävästi siihen ei ole paljon tahtoa ja poliittista omistajuutta. Tämä on todella huolestuttavaa, Aaltola toteaa.

- YK-järjestelmän epäonnistumisesta on vedettävissä opetus, ettei koskaan pidä rakentaa sellaista järjestelmää, jonka oma peruskirja estää sen järjestelmän muuttamisen maailmantilanteen mukaan, kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki sanoo.

Patomäki katsoo, että YK-järjestelmällä nykymuodossaan ei ole tulevaisuutta: sen päätöksentekokyky on hyvin rajallinen, sen valtaoikeuksia ei pystytä muuttamaan ja sen käytännön resurssit ovat melkein olemattomat koko maailman mittakaavaan verrattuna.

- Niin kauan kuin meillä ei ole kehittynyt toisenlaisen paremman maailmanjärjestön perusteita, sanoisin, että meidän kannattaa yrittää tukea YK:ta parhaamme mukaan, Patomäki sanoo.