Kunniamerkki, ansiomerkki, mitali - mitä tehdä peritylle merkille?

Mannerheim-risti on kunniamerkkejä keräilevien keskuudessa yksi tavoitelluimmista mitaleista. Pitkästä työrupeamasta saatu ansiomerkki sen sijaan harvemmin yltää keräilyharvinaisuudeksi.

kulttuuri
Juhlavieraiden kunniamerkkejä.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Mitä tehdä vanhoille kunnia- ja ansiomerkeille, jotka vaikka vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan on perinyt? Pitäisikö ne heittää roskiin, kierrättää, pistää rintaansa, jättää laatikonpohjalle odottamaan seuraavaa perijää vai myydä?

Erityistä etikettiä erilaisille kunniamerkeille, mitaleille ja ansiomerkeille ei ole. Selvää on, että osalla kunniamerkeistä on keräilyarvoa, osalla pelkästään tunnearvoa.

Keräilijä havittelee sotilasmerkkejä

Tampereen huutokauppakamarin toimitusjohtaja Jukka Takala kertoo, että keräilijät ovat erityisen kiinnostuneita sotilastaustaan liittyvistä merkeistä. Jos suvusta löytyy sotilaita ja varsinkin upseereita, on paljon mahdollista, että jäämistössä on myös arvokkaita kunniamerkkejä.

- On vanhoja venäläisiä keisarin ajalta olevia kunniamerkkejä, jotka kaikki ovat pääsääntöisesti erittäin arvokkaita. Sitten on näitä vuoden 1918 vapaussodan harvinaisia ja arvokkaita merkkejä, Takala listaa ja jatkaa, että myös punakaartin puolella jaetut kunniamerkit ovat arvossaan.

- Ja tietysti toisen maailmansodan aikana sotilaallisista ansioista saadut merkit ovat hyvin arvokkaita.

Myös esimerkiksi jääkäriliikkeeseen liittyvät merkit herättävät keräilijöiden kiinnostuksen.

Siviilipuolen kunniamerkeistä arvokkaimpia ovat korkea-arvoisimmat, esimerkiksi ritarikuntien ylväimmät merkit.

Tavallinen ansiomerkki ei yllä keräilyharvinaisuudeksi

Työnantajalta saatu ansiomerkki vaikkapa 40 vuoden työstä ei keräilijän näkökulmasta välttämättä arvoa saa vuosien kuluttuakaan, mutta tunnearvokäyrä voi ulottua korkealle.

Ja tietysti toisen maailmansodan aikana sotilaallisista ansioista saadut merkit ovat hyvin arvokkaita.

Jukka Takala

Jukka Takalan kokemuksen mukaan kunniamerkkien keräilijät ovat yleensä perehtyneet johonkin tiettyyn aikakauteen tai sotaan. Joku keskittyy jääkäriliikkeeseen, joku vuoden 1918 sotaan, joku talvi- ja jatkosotaan.

Venäjän-aikaiset merkit puolestaan päätyvät useimmiten takaisin "kotiin".

- Venäläiset ostavat kaiken venäläisen, Takala tietää.

Mannerheim-risti on yksi tavoitelluimmista kotimaisista kunniamerkeistä. Onko sellaista oikein kaupitella?

- Siitä on hyvin paljon keskusteltu, onko sitä moraalisesti oikein myydä.

- Sen arvo on kymmeniä tuhansia euroja. Usein perinnönjaossa tulee ongelma, jos on esimerkiksi useampia sisaruksia, siitä kuka sen saa tai kuka maksaa sisaruksille osuuden. Kyllä niitä myydään ja tänä päivänä ne päätyvät erittäin hyviin kokoelmiin. Ne ovat usein näyttelykokoelmia, joita näytetään veteraanipäivillä.

- Mielestäni sen voi myydä turvallisesti, kun selvittää kenelle sen myy.

Venäläiset ostavat kaiken venäläisen.

Jukka Takala

Asiantuntijalta apua

Tampereen huutokauppakamarin toimitusjohtaja Jukka Takala suosittelee näyttämään kunniamerkkiä aina asiantuntijalle, joka pystyy arvioimaan merkin arvon. Myös kunniamerkkien yhteydessä saadut saantopaperit kannattaa säilyttää, sillä myös ne ovat arvokkaita.

Kunniamerkki paperien kera on kaikkein arvokkain yhdistelmä.

Susanne Eriksson Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansliasta toivoo, että ritarikuntien merkkejä ei myytäisi. Jos sellaisen kunniamerkin perii, mutta ei halua sitä itse tai yleensä suvussa säilyttää, silloin sen voi palauttaa Ritarikuntien kansliaan.

Toiselle myönnettyä kunniamerkkiä ei pidä käyttää, sillä merkki on aina henkilökohtainen.

Kullan ja hopean ostajatkin ottavat mitaleita vastaan, jos niillä on arvoa. Täyskultaiset mitalit, kuten esimerkiksi Helsinki-mitali, sulatetaan. Muuten arvokkaat kunniamerkit myydään keräilijöille.

Itse voi siis tykönään miettiä, mitä perimällään kunnia- tai ansiomerkillä tekee ja millaisen kohtelun se ansaitsee.