300 000 tonnia ydinjätettä etsii kotia

Ydinjätteen loppusijoitus on kyetty ratkaisemaan lähes valmiiksi vain muutamassa maassa. Suomi ehtinee loppusijoittamaan omat jätteensä ensimmäisenä maailmassa, jos aikataulu vain pitää. Fukushiman ydinonnettomuuden kokeneessa Japanissa tilanne on vaikein.

Ydinjätekuljetusjuna saapui varastolle Gorlebenissä marraskuussa. Kuljetukset ovat nostattaneet voimakkaita protesteja Saksassa. Kuva: Julian Stratenschulte / EPA

Maailman ydinjätteestä reilu viidennes on Yhdysvalloissa. OECD:n ydinvoimajärjestön NEA (siirryt toiseen palveluun):n tietojen mukaan Yhdysvalloissa odottaa loppusijoitustaan noin 65 000 tonnia käytettyä ydinpolttoainetta.

Määrä on reilu viidennes koko maailman arvioidusta ydinjätteen määrästä, joka lähentelee jo 300 000:ta tonnia. Yhdysvalloissa aletaankin olla jo vähän ihmeissään, mihin alati kasvava jätekasa tungetaan.

- Ehkä suurimpia ongelmia loppusijoituksessa alkaa olla Yhdysvalloissa, koska siellä alkavat normaalit varastotilat olla täynnä ja tätä normaalia varastointia on jouduttu laajentamaan, kertoo johtaja Risto Paltemaa Säteilyturvakeskuksesta.

Paltemaa johtaa Säteilyturvakeskuksessa ydinjätteiden ja ydinmateriaalin valvonnasta vastaavaa osastoa.

Yhdysvalloissa on valmisteltu ydinjätteen loppusijoitusta jopa kauemmin kuin Suomessa, mutta pitkälle valmistelu hanke sijoittaa jätteet Yucca-vuoreen Nevadassa on ajautunut poliittiseen umpisolmuun.

Suomen jätteet luolastoon vuonna 2020

Suomessa loppusijoitusta hallinnoiva Posiva jätti hakemuksen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta valtioneuvostolle vuoden 2012 lopulla.

Posiva pyrkii siihen, että ensimmäiset ydinjätettä sisältävät kuparikapselit sijoitetaan Olkiluodon luolastoon vuonna 2020 eli ensimmäisenä maailmassa.

Hetki olisi historiallinen, sillä näillä näkymin edes Ruotsi ei ehdi edelle. Siellä aikataulu on viivästymässä muutamalla vuodella.

Ruotsin ohi saattaa ehtiä vielä myös Ranska, joka on Yhdysvaltain lailla ydinvoiman mahtimaa. Ranska myös jälleenkäsittelee käytettyä ydinpolttoainetta, joten siellä loppusijoituksen prosessi eroaa melko paljon esimerkiksi suomalaisesta käytännöstä.

Muualla asiat ovatkin sitten ihan toisin. Monessa suuressakin ydinvoimamaassa koko loppusijoitusprosessi on lähes alkutekijöissään. Tavallisin jarruttava tekijä on tuttu Ei minun takapihalleni -ilmiö.

- Useissa maissa tämä paikan valinta on hankalin vaihe tätä hanketta, vahvistaa johtaja Risto Paltemaa Säteilyturvakeskuksesta.

Japanissa ei yhtään halukasta kuntaa

Yhdysvalloissa tehdyn raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) muun muassa Japanilta, Kanadalta ja Etelä-Korealta puuttuu edes karkea aikataulu loppusijoituksen aloittamisesta.

Niillä mailla, joilla sellainen on, tavoite on asetettu yleensä tämän vuosisadan puolivälin paikkeille, eli 20–30 vuotta myöhemmäksi kuin Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa.

Ehkä vaikein tilanne on Japanissa, jossa yksikään kunta ei ole ollut halukas vastaanottamaan ydinjätettä maaperäänsä. Fukusiman ydinonnettomuuden jälkeen ydinvoiman suosio on romahtanut, joten loppusijoituskeskustelua on turha käynnistää.

Venäjällä on rakenteilla useitakin uusia ydinvoimaloita, mutta Risto Paltemaan mukaan ydinjätteen loppusijoitus ei ole Venäjällä keskeinen puheenaihe.

- Ei siellä kovin pitkällä olla asian suhteen. Siellä on keskitytty jälleenkäsittelyyn ja vielä tässä vaiheessa varastoimaan jätettä.

Käytettyä ydinpolttoainetta pitää jäähdyttää ennen loppusijoitusta 30–50 vuotta. Suomessa ydinjätettä on välivarastoissa tällä hetkellä noin 1 900 tonnia. Määrä kasvaa reilut 60 tonnia vuosittain.