Rasismikeskustelua tulkitaan omista poteroista

Yle Uutiset kysyi maahanmuuttoon eri tavoin suhtautuvien yhteisöjen edustajilta, mitä hyötyä jälleen kerran leimahtaneesta maahanmuuttokeskustelusta on heidän mielestään ollut.

Kotimaa
Umayya Abu-Hannan kirjoitus Helsingin Sanomissa 30. joulukuuta aloitti vilkkaan keskustelun rasismista Suomessa.
Umayya Abu-Hannan kirjoitus Helsingin Sanomissa 30. joulukuuta aloitti vilkkaan keskustelun rasismista Suomessa.Helsingin Sanomat

Toimittaja ja kirjailija Umayya Abu-Hannan viikontakainen lehtikirjoitus sai aikaan kosolti kärjekästä keskustelua lehdissä, blogeissa ja keskustelupalstoilla.

Palestiinalaistaustaista Abu-Hannaa on yhtäältä syytetty kiittämättömäksi, ja hänen lapselleen huudelleiden rasistien on väitetty olevan yksittäistapauksia. Toisaalta kirjailija on saanut tukea näkemyksilleen läpitunkevasta rasismista Suomessa, mikä sai perheen muuttamaan Hollantiin.

Keskustelua ja sen hyötyjä on tulkittu hyvin eri tavoin maahanmuuttoon myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvissa yhteisöissä, käy ilmi Yle Uutisten haastatteluista.

"Vettä omaan myllyyn"

Palestiinaa tukevan Arabikansojen ystävyysseuran (Akys) puheenjohtaja Ilona Junka näkee keskustelun hyödyn siinä, että Abu-Hanna "räväytti auki tärkeitä asioita" kertoessaan, miten kirjailijan tummaihoista lasta on nimitelty halventavasti. Jungan mukaan hänen tuttavapiirinsä lapsilla on vastaavia kokemuksia.

- Se ei ole mitään hänen liioitteluansa, Junka sanoo.

Kirjoituksen synnyttämiä vastareaktioita Jungan on vaikea hyväksyä. Hän arvioikin, että keskustelu voi kasvattaa juopaa eri tavalla ajattelevien välillä.

- Voisi jopa kuvitella, että ne, jotka ovat maahanmuuttokriittisiä, saivat lisää vettä myllyynsä. Ja me, jotka suhtaudumme myönteisesti, saimme tukea omille näkemyksillemme, Junka pohtii.

"Vanhoja kliseitä"

Myös maahanmuuttokriittisen Homma ry:n hallituksen jäsen Teemu Lahtinen arvioi, että käynnissä oleva keskustelu voi kasvattaa kuilua. Mutta vain väliaikaisesti.

- Uskon, että lopulta dialogin kautta on pystytty taas lisäämään keskinäistä ymmärrystä toisen osapuolen argumenteille, Lahtinen vakuuttaa.

Lahtisen mielestä keskustelu on hyödyllistä, koska se lisää yleistä kiinnostusta ja tietämystä maahanmuutosta. Se taas tukee "järkevää" poliittista päätöksentekoa. Keskustelu on kuitenkin hänen mielestään ollut vanhojen kliseiden pyörittelyä.

- Itse en ole kiinnittänyt huomiota mihinkään uuteen argumenttiin, joka puolustaisi laajamittaista maahanmuuttoa tai monikulttuurisuutta, Lahtinen sanoo.

"Uusia sävyjä"

Maahanmuuttajia auttavan Suomen Pakolaisapu -järjestön toiminnanjohtaja Kim Remitz sen sijaan on havainnut keskustelussa uusia sävyjä.

Remitzin mielestä aiempaa analyyttisempi keskustelu avaa sitä, miten ihmiset itse kokevat rasismin ja syrjinnän. Kirjoituksessaan Abu-Hanna arvostelee myös omaa puoluettaan vihreitä.

- Lähinnä Umayyan jutussa kiinnitti huomiota se, miten hän puhuu liberaalista väestönosasta ja sen haluttomuudesta avata omia poteroitaan. Toivoisin, että keskustelu tässä suhteessa ehkä vähentää juopaa, koska se myös tältä osin tuo uusia sävyjä, Remitz toivoo.

Remitz kommentoi laajempaa keskustelua varovaisesti. Hän ei lähde arvioimaan, ketä keskustelu hyödyttää.

- Ehkä siitä tulee tarkempi käsitys, että mitä itse asiassa tarkoitetaan, kun puhutaan rasismista ja syrjinnästä.

"Väärillä urilla"

Hollannissa puoli vuotta työskennellyt Helsingin Perussuomalaisten nuorten toiminnanjohtaja Nuutti Hyttinen arvioi, että nyt vellova keskustelu saattaisi kaventaa näkemyseroja. Hänen mielestään keskustelun arvo on siinä, että Suomen ja Hollannin kotouttamistoimet ovat joutuneet vertailuun.

Hyttisen mukaan keskustelu on kuitenkin väärillä urilla. Hänen mielestään pitäisi puhua siitä, että Suomessa on eroja eri maahanmuuttajaryhmien sopeutumisessa. Hollannissa hän kertoo nähneensä maahanmuuttajia "kaikenlaisessa työssä erilaisilla työpaikoilla". Suomessa kotouttaminen on Hyttisen mielestä hoidettu väärin.

- Ihmisiltä ei ole edellytetty aktiivisuutta, eikä myöskään aktiivisuudesta ole palkittu millään tavalla. Maahanmuuttoviranomaisilla on tietty ennakkoasenne siihen liittyen, että mistä henkilö tulee Suomeen, Hyttinen väittää.

Kohti yhteisymmärrystä

Ilona Junka näkee maahanmuuttajat kulttuurisena rikkautena Suomelle. Kuilua toisinajatteleviin hän pienentäisi puhumalla entistä enemmän siitä, että Suomi tarvitsee työväkeä rajojen ulkopuolelta.

- Me saamme tänne nuoria käsiä, jotka tekevät niitä töitä, joita oma väkemme ei enää ehkä jaksa tehdä ja riitä tekemään, Junka haluaa viestittää.

Teemu Lahtisen mielestä avaimia parempaan yhteisymmärrykseen ovat mielipiteen ilmaisun vapaus ja yleiset hyvän keskustelun säännöt. Pallon hän heittää "vastustajalle".

- Tietysti olisi kiva, jos myös vastapuolella opeteltaisiin argumentoinnin sääntöjä, mutta kyllähän siitä pitkä matka on eteenpäin, Lahtinen sanoo.

Kim Remitz kaipaisi keskusteluun empatiaa, kykyä asettua toisen asemaan.

- Ehkä voisi lähteä siitä, mitkä asiat ovat meille kaikille yhteisiä ja miettiä, millä tavalla itse kokisi, jos olisi vastaavassa tilanteessa kuin sellaiset, joita yhteiskunnassa syrjitään, Remitz ehdottaa.

Nuutti Hyttinen kuroisi kuilua edelleen umpeen julkisilla pyöreän pöydän keskusteluilla, joissa näkemykset kohtaisivat.

- Nimenomaan julkisella keskustelulla asenteita saadaan muokattua ja ongelmia ratkaistua, Hyttinen uskoo.