Uskovainen ovella - mitä sitten?

Pahoittaako käännytystyössä oleva uskovainen mielensä, jos ovi paiskataan nenän edestä kiinni? Entä miksi käännytystä kokeillaan kassajonossa, uimahallin saunassa tai työlounaalla?

Kotimaa
Mies ovella
Juha-Pekka Inkinen / Yle

Tuija Hovi Åbo Akatemista on tutkinut karismaattista kristillisyyttä Suomessa. Hän on haastatellut ihmisiä, jotka kulkevat ovelta ovelle. Tutkijatohtori Hovin mukaan myös kiihkeästi sanaa levittämään pyrkivillä on tunteet. Tyly tuntuu pahalta.

- Loukkaavinta heistä on varmaan se, kun tyrmätään suoralta kädeltä. Heitä loukkaa, jos ei edes haluta kuulla, mikä se suuri sanoma on, Hovi sanoo.

Turun yliopiston uskontotieteen lehtori Matti Kamppinen tietää, että käännytystyötä tekevän uskovaisen maailmankuva ei pienestä hätkähdä.

- Se ei kolhiinnu tai kumoudu, tapahtui mitä tahansa. Jos käännytettävä on töykeä, niin se nähdään osoituksena maailmallisen menon tai itse pääperkeleen voimasta. Jos käännytettävä on kohteliaan kiinnostunut ja ystävällinen, se tulkitaan signaalina alkavasta kääntymisestä, Kamppinen sanoo.

”Sopivalla ja sopimattomalla hetkellä”

Tutkijatohtori Tuija Hovi on huomannut, että suurin innostus karismaattisten seurakuntien kohdalla on ohi. Reilut kymmenen vuotta sitten niitä syntyi runsaasti, mutta monet niistä ovat jo lopettaneet.

Tuttuja oven suussa ovat edelleen Jehovan todistajat. Myös helluntailaisiin törmää käännytystyössä mitä erikoisimmissa ympäristöissä.

- Helluntailaisilla ja monilla muilla karismaattiseen uskontoon kuuluvilla on suorastaan velvollisuus todistaa sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, sanoo Tuija Hovi.

Matti Kamppinen muistuttaa, että kristinuskoon kuuluvissa herätys- ja muissa liikkeissä tehdään jyrkkä ero "maailman" ja "jumalan valtakuntaa" edustavan seurakunnan välillä. Käännyttämisen tavoitteena on saada mahdollisimman monta ihmistä vaihtamaan maailmankuvansa maailmallisesta taivaalliseen.

- Toisissa yhteisöissä, kuten Jehovan todistajissa, ovelta ovelle käännytystyö on tarkkaan työvuorolistoilla organisoitua, kun taas toisissa yhteisöissä, kuten vaikka helluntailaisuudessa, käännytystyö on informaalisesti organisoitua mutta silti itsestäänselvyytenä pidettyä, Kamppinen toteaa.

Yhden totuuden ihmisiä on ateisteissakin

Åbo Akatemin Tuija Hovi ei itse ole teologi. Häntäkin on yritetty käännyttää. Tutkiessaan karismaattista kristillisyyttä Suomessa Hovi huomasi, että kaikki käännyttäjät eivät suhtaudu asiaan samalla kiihkeydellä.

- Se ärsyttää heitäkin, että kaikista halutaan aina antaa yhdenmukainen kuva. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Myös liikkeen johtotehtävissä olevat toimivat hyvin erilailla kuin rivijäsenet. Ja onhan ateisteissakin yhden totuuden ihmisiä, Hovi sanoo.

Käännyttäjiä yhdistää kuitenkin, että työ on heille tärkeää ja he tarkoittavat hyvää.

- Käännytystyö on kiinteä osa näiden yhteisöjen jäsenen urapolkua ja identiteettiä, jonka rakentaminen vahvistaa yksilön asemaa yhteisön sisällä. Uskon julkinen tunnustaminen ja "jumalattomien" kohtaaminen on osa tätä urapolkua, sanoo dosentti ja Turun yliopiston uskontotieteen lehtori Matti Kamppinen.