Hautalöydöistä tuttu neulakinnas on tekemässä paluun

Neulan avulla tehtävä kinnas edustaa niin vanhaa tekniikkaa, että sitä on käytetty jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Kadonneen tekniikan selvittäminen vaati salapoliisityötä.

ilmiöt
Kahdet neulakintaat vierekkäin.
Hanne Kinnunen / Yle

Neulakinnas eroaa paremmin tunnetusta lapasesta siten, että neulakinnas aloitetaan sormien päästä, ja kinnas neulotaan yhdellä neulalla. Neulalla pujotellaan monien lankojen yli ja ali vähintään kaksinkertaisella langalla, ja näin syntyy kestävä ja lämmin neulos.

Käsityökursseja pitänyt suomussalmelainen Liisa Lauronen kertoo, että naisten kehittämä tekniikka on hyvin vanhaa. Vanhin samantyylinen risteilytekniikka on löytynyt kasvikuiduista tehdyistä juustosiivilöistä.

- Ajasta noin 450 vuotta eKr. on löydetty pellavaisia tuotteita. Hautalöydöistä on löytynyt käden päältä jopa villakuidusta tehtyjä palasia, kertoo Lauronen.

Lahtelaisen neulakinnasharrastaja Mervi Pasasen mukaan vanhimmat tunnetut neulakinnastyöt ovat Egyptistä, koptilaisella pistolla tehdyt punaiset varvassukat. Ne ovat esillä Lontoossa Victoria & Albert –museossa.

Tekniikka on ollut käytössä maailman eri kolkissa, mutta Suomessakin puikoilla neulominen on osittain korvannut neulan käytön.

- Perimätiedon ja tutkimuksen mukaan niitä on tehty ympäri Suomea, mutta se on ollut unohduksissa Kainuunkin korkeuksilla 50-70 vuotta, sanoo Lauronen.

Neulat luusta tai puusta

Kahdeksan sentin mittainen neula on Liisa Laurosen mielestä sopivan mittainen neulakintaan tekemiseen.

- Perinteisesti neulakinnasneula on tehty linnunluusta, koska linnun luu on sopivan paksu neulaksi. Poronluusta tehdään myös neuloja, ja minulla on nyt käytössä kuparinen neula. Olen tehnyt neuloja myös katajasta ja koivusta.

Lahtelaisen Mervi Pasasen mukaan neulakinnasneuloja on tehty perinteisesti myös isojen eläinten sääriluista.

- Itselläni on hirvenluinen neula, kertoo Pasanen.

Neula ei saa olla liian paksu tai pitkä. Neulansilmän täytyy olla pitkulainen, että lanka mahtuu sinne moninkertaisena.

En ole tavannut yksiäkään naisille tai lapsille tehtyjä kintaita.

Liisa Lauronen

- Kun aloin paneutumaan asiaan viime talven aikana, niin sieltä täältä tuli tietoa, että on löydetty kuparisia tai luisia neuloja vanhan Singerin vetolaatikosta. Singerin omistajat eivät tienneet mitä niillä on tehty, kertoo suomussalmelainen Liisa Lauronen.

Neulakintaan raaka-aineena on lankasäie, joka katkaistaan vyyhdeltä tai kerältä ja pujotetaan neulansilmään kaksin- tai kolminkerroin.

Miesten käsillä oli tärkeä rooli

Neulakinnastekniikkaa voi käyttää myös pipojen, sukkien tai vaikkapa liivin neulomiseen. Kainuussa sitä on yleisimmin käytetty miesten kintaisiin.

- Neulakintaita tehtiin vain miehille. En ole tavannut yksiäkään naisille tai lapsille tehtyjä kintaita. Miehen kädet olivat perusasia vanhassa elämässä: maatalossa, metsätöissä, puusavotoissa, heinänajossa, kertoo Liisa Lauronen.

Lauronen on saanut lainaan noin 60 vuotta vanhat lapaset, joissa näkyy parsimisen jälkiä, mutta jotka ovat edelleen käyttökelpoiset.

- Neulakintaat ovat olleet perinteisesti säämiskäkintaan sisässä. Siinä on ollut suoja, ohut nahkakinnas päällä.

Euran Luistarista ja Kaukolan Kekomäestä on löytynyt peräti rautakauden aikaisia kintaita. Mervi Pasasen mukaan ne ovat löytyneet nimenomaan naisten haudoista, joten kaikkialla kintaat eivät ole olleet pelkästään miehiä varten.

Tekniikan selvittäminen vaati salapoliisityötä

Neulakinnastekniikka ei ole kovin tunnettua, mutta monet eläkkeellä olevat saattavat muista lapsuudestaan jonkun, joka teki neulakintaita.

- Olen valinnut juuri tämän tekniikan, koska se on vanha, jo maan alle melkein mennyt. Ja tällä saa tehtyä paksuja tuotteita, perustelee Liisa Lauronen.

Lauronen kuuli vihiä naisesta, joka kiersi Ylä-Kainuussa vuosikymmeniä sitten talosta taloon lankaa kehräten ja neulakintaita neuloen.

Neulakintaan neulosta.
Hanne Kinnunen / Yle

- Hän ei opettanut kenellekään, ei näyttänyt edes lapsille, hän hätyytti lapsetkin lähettyviltä pois. Päätin, että ryhdyn etsimään juuri tämän tekniikan, kun minulla oli jo monia tekniikoita hallinnassa.

Tekniikalla tarkoitetaan sitä, kuinka monen langan yli tai ali neuloksessa kierretään. Viimein Lauronen sai lainaan kintaat, joissa oli käytetty yhdeksän langan tekniikkaa. Lauronen ei aio piilotella taitoaan vaan hän opettaa neulakintaan tekemistä helmikuun 15. - 16. päivä Suomussalmen Kianta-opistossa järjestettävällä kurssilla.

- Toivoisin, että tämä tuote tulisi taitavien käsien tietoon. Opettaisin sen mielellään niin, että siitä voisi tulla suomussalmelainen tuote.

Neulakintaasta on graduksikin

Neulakinnastekniikan osaamisessa on alueellisia eroja, sillä esimerkiksi Lahden seudulla neulakinnas kuuluu kaikkien kansalaisopistojen opetusohjelmaan, kun Kainuussa osaajat ovat harvassa.

- Olen opettanut tätä tekniikkaa kaikille halukkaille useamman vuoden ajan, kertoo lahtelainen Mervi Pasanen.

Neulakinnas käy vaikka gradun (siirryt toiseen palveluun) aiheeksi, ja Pasasen mukaan keskiaikaharrastajien keskuudessa neulakinnastekniikka on hyvin tunnettu taito.

Sosiaalisessa mediassa neulakinnas on myös edustettuna, Facebookissa on sekä saksalainen että ruotsalainen neulakinnasryhmä (Naalbinden ja Nålbinding).

- Itse olen käynyt opettamassa tekniikkaa Saksassa ja Ruotsissa. Meillä kinnashörhöillä on sellainen ajatus, että opetamme jokaisen vastaantulevan tekemään neulakinnasta, jos vain vastaantulijaa kiinnostaa, kertoo Pasanen.

Korjaus 18.1.2013, klo 12:22: Artikkeliä täydennetty Mervi Pasasen kommenteilla ja viimeisellä kappaleella.