Tuppisuinen suomalainen on väärinymmärretty

Ujot ja hiljaiset suomalaiset kunnioittavat puhekumppaniaan eivätkä löpise itsestäänselvyyksiä. Dosentti Michael Berry kumoaa suomalaisten itsetunto-ongelman ja kehottaa olemaan ylpeä hiljaisuuden hyvistä puolista.

ilmiöt
Miehen kiinni oleva suu.
Sami Tammi / Yle

Koska monessa eri kulttuurissa puhutaan enemmän kuin Suomessa, suomalaisten hiljaisuus ymmärretään yleisesti väärin.

- Suomalainen osoittaa usein kiinnostustaan keskittymällä kuuntelemaan, kun taas amerikkalainen kysyy ja keskeyttää, tietää suomalaista puhekulttuuria ja hiljaisuutta tutkinut dosentti Michael Berry.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa kulttuurienvälisen viestinnän tiimikursseja vetävä Michael Berry romuttaa uskomuksen, että suomalaisten hiljaisuus johtuu huonosta itsetunnosta.

Suomalainen osoittaa kiinnostustaan keskittymällä, kun taas amerikkalainen kysyy ja keskeyttää.

Michael Berry

- Kaikilla kansallisuuksilla on itsetunto-ongelmia. Suomalaisen mediakeskustelun pitäisi keskittyä enemmän puhumaan suomalaisten kulttuuriin kuuluvista viestintätavoista ja niiden vaikutuksesta käyttäytymiseen, muun muassa hiljaisuuteen, sanoo Berry.

Hiljaisuuden eri puolet

Suomalaiset myötäilevät mielellään ulkomaalaisten käsitystä ujosta ja hiljaisesta kansasta. He kuvaavat jopa itse itseään helposti sanoilla 'shy' eli ujo ja 'silent' eli hiljainen. Ujoutta ja hiljaisuutta merkitsevillä sanoilla on monissa kielissä kuitenkin useimmiten negatiivinen kaiku. Esimerkiksi englannin kielessä 'shy' eli ujo merkitsee sosiaalisesti vähätaitoista.

- On vaikea löytää sanoja, jotka selittäisivät ulkomaalaisille, millaista on positiivinen ja aktiivinen hiljaisuus, miettii Michael Berry.

Suomessa positiivisesti ja hiljaisesti aktiivinen ihminen on harvoin suuna päänä.

- Tällainen ihminen usein kuuntelee ja ajattelee kun muut puhuvat. Mutta hän myös saa suunsa auki kun on hänen vuoronsa puhua ja hänellä on jotain tarkoituksenmukaista sanottavaa. Toiset suomalaiset osaavat tulkita tällaisen hiljaisuuden, mutta muiden kulttuurien on vaikea ymmärtää sitä, kertoo dosentti Berry.

Tapojen erilaisuus johtaa virheellisiin tulkintoihin

Oman kulttuurinsa muovaama ihminen ei välttämättä ymmärrä toisen, viestintäkumppaninsa, taustoja ja tapoja. Tämä johtaa usein täydelliseen väärinkäsitykseen Berryn esimerkin mukaisesti:

- Amerikkalainen ajelutti suomalaista naisvierastaan Appalakkien vuoristossa näyttääkseen henkeäsalpaavan kaunista syksyn ruskaa. Suomalainen istui hiljaa ja tuijotti maisemia. Yhtäkkiä amerikkalainen pysäytti auton ja vaati saada tietää, mikä hiljaisella vieraalla oli pielessä. Toinen suomalainen olisi ymmärtänyt ilman selityksiä, että vieras ihaili luontoa ihastuksesta mykkänä, tyypilliseen suomalaiseen tapaan.

Suomalaisten hiljaisuus on tapa pysyä harmoniassa luonnon, itsensä ja toisten kanssa

Michael Berry

Berryn mukaan suomalaisten hiljaisuudella on pitkät juuret, jotka ulottuvat metsään asti. Suomalaisten kaupungistuminen alkoi vasta puoli vuosisataa sitten. Ennen sitä ei tarvittu rupattelutaitoja, pääasia oli löytää ruokaa perheelle.

- Kyllä suomalaisetkin osaavat small talkia tarvittaessa, mutta suomalaiset kokevat esimerkiksi metsän edelleen paikaksi, jossa ollaan hiljaa, rentoudutaan ja ajatellaan. Myös sauna on paikka, jossa ei normaalisti paljoa puhuta, sanoo Berry.

Hiljaisuus voi olla hyväksi

Kulttuurit, joissa keskustellaan paljon, eivät välttämättä aina ymmärrä hiljaisuuden hyviä puolia.

- Suomalaisten hiljaisuus on tapa pysyä harmoniassa luonnon, itsensä ja toisten kanssa. Suomalaisille on luonnollista liikkua sujuvasti aktiivisen kuuntelemisen sekä puhumisen välillä toisia kunnioittaen. Suomalainen miettii tarkoin, ennen kuin puhuu painavaa asiaa, tietää Michael Berry.

Berry varoittaa kuitenkin suomalaisia noudattamasta opittuja kulttuurisia viestintäsääntöjä liian tiukasti, eteenkin ulkomaalaisten kanssa.

- Nyt on aika lakata puhumasta pelkästä small talk -taidoista ja jatkaa eteenpäin. Suomalaisten tulisi olla tietoisia hiljaisuutensa monista merkityksistä, esimerkiksi sen positiivisista piirteistä. Heidän pitäisi myös opetella selittämään niitä toisenlaisten kommunikaatiokulttuurien edustajille, kehoittaa Michael Berry.