Jousiammunta tekee ratsastajasta intiaanin

Suomessa vielä melko tuntematon ratsastusjousiammunta herättää kiinnostusta ja kerää ympärilleen harrastajakuntaa. Kyseessä on urheilulaji, missä hevosen laukatessa rataa pitkin ratsastaja ampuu nuolia maalitauluun jousella.

urheilu
Saara-tamma ja Marko Suhonen laukkaavat pitkin kenttää.
Juha-Pekka Huotari / Yle

Ratsastaja nostaa laukan, irrottaa hevosen ohjista, virittää jousen ja ampuu nuolen maalitauluun.

Ihmisen ja hevosen yhteistyön on oltava saumatonta, orimattilalainen hevosnainen Tiina Knuutinen tietää.

- Pitkän yhteistyön tulos punnitaan tässä lajissa. Eläimen on oltava kuuliainen. Hevonen siinä alla unohtuu sillä aikaa, kun keskityn ampumiseen, ratsastusjousiammunnan viime keväänä aloittanut Knuutinen sanoo.

Ratsastusjousiammunta rantautui Suomeen pari vuotta sitten, kun kouvolalainen jousiampuja Marko Suhonen kuuli lajista. Hän hankki tietoa ulkomailta ja perusti lajiliiton.

Vauhdikkaaseen harrastukseen on hurahtanut niin hevos- kuin jousiampujaväkeä.

- Ratsastusalan yrityksissä ja hevospiireissä tämä on ollut outo laji. Olen tehnyt paljon töitä kertoakseni, että tällainen laji on oikeasti olemassa. Tämä sopii kaikille eikä täydy edes omistaa hevosta.

Täyttä laukkaa ilman käsiä

Hevosilla opeteltavaa riittää ampumiseen totuttelemisessa ja ihmisillä ratsastamisen lisäksi jousen käsittelyssä. Jousella on opeteltava ampumaan ennen kuin kapuaa hevosen selkään, sillä aseet ovat tehokkaita. Osalla ratsastusjousiammunnassa käytetyistä jousista voi metsästää esimerkiksi suurriistaa.

- Laukasta ammutaan eikä käsiä voi käyttää hevosen ohjaamiseen. Sitä on ohjattava istunnalla ja painoavuilla. Toisena tulee jousiammunta. Se pitäisi laukan melskeessä suorittaa hyvin, Suomen Ratsastusjousiampujain Liiton puheenjohtaja Marko Suhonen sanoo.

Maailmalla ratsastusjousiammunnassa kilpaillaankin.

Tiina Knuutinen ja suomenhevonen Veikko harjoittelevat ratsastusjousiammuntaa.
Tiina Knuutinen ja suomenhevonen Veikko harjoittelevat jousiammuntaa. Ennen ratsaille nousua Tiina ampuu muutaman nuolen maasta, jotta hevonen muistaa, mistä on kyse. Kristiina Lehto / Yle

Tshingis-kaanin jalanjäljissä

Harrastuksessa viehättää myös historia. Ratsain on jo satoja vuosia sitten metsästetty ja taisteltu jousipyssyin.

- Totta kai tässä on varhaisromantiikkaa mukana. Mongolit ja Tshingis-kaani lienevät tunnetuin esimerkki. Heillä oli aseenaan jouset ja taistelumuotona ratsastusjousiammunta. Intiaaneillakin oli lyhyt, mutta värikäs historia jousien ja hevosten kanssa. Historiasta voi ottaa oppia ja soveltaa sitä lajiin nykyisellään, Marko Suhonen sanoo.

Laukasta ammutaan eikä käsiä voi käyttää hevosen ohjaamiseen. Sitä on ohjattava istunnalla ja painoavuilla.

Marko Suhonen

Suhoselle ratsastaminen tuli tutuksi vasta, kun hän keksi yhdistää siihen harrastuksensa jousiammunnan.

Orimattilalainen Tiina Knuutinen puolestaan on ratsastanut koko ikänsä. Hänelle jousiammunta toi uutta potkua hevosten kanssa tekemiseen.

Ratsastusjousiammunnassa opeteltavaa riittää vuosiksi.

- Tarkoitus on saada laukassa enemmän osumia. Lisätään tauluja ja hiotaan tekniikkaa, jotta selästä otettu nuoli menee automaattisesti käteen, jouseen ja tauluun keskelle. Myös harrastuskaveri olisi kiva. Tällä hetkellä harjoittelu on aika yksinäistä puuhaa, Knuutinen sanoo.