Nykylapsi on liian laiska huippu-urheilijaksi?

Urheiluseurojen nuorisojaostoissa ei kärsitä jäsenkadosta, mutta todelliset huippu-urheilijat ovat vuosien saatossa vähentyneet. Asiantuntijan mukaan nykynuori karttaa lajeja, joissa joutuu tekemään tuntitolkulla ankaraa työtä päivittäin.

Kuva: Yle

Kun lapsen halutaan saavan päivittäisen annoksensa liikuntaa, yhä useampi nykyvanhempi vie jälkikasvunsa hankkimaan hikeä pintaan yksityisiin lasten kuntokeskuksiin. Niissä lapsia liikutetaan leikin varjolla, mutta suunnitelmallisesti.

Viime vuosina yleistyneitä liikunta-alan yrityksiä tervehditään ilolla myös urheiluseuroissa.

- Seurojen vinkkelistä yksityiset liikuntayritykset ovat mahdollisuus, eivät uhka. Liikunnallinen elämäntapa on meille tärkeä, ja mitä enemmän ihmiset liikkuvat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös urheiluseurojen toimintaan liittyy urheilevia lapsia, sanoo aluejohtaja Ari Koskinen Hämeen liikunta ja urheilu ry:stä.

Liian moni ei liiku yhtään

Koskinen painottaa, ettei urheiluseurojen tämän hetken suurin haaste suinkaan ole yrityskilpailu, vaan lasten liikkumattomuus.

- Lasten liikkuminen on viime vuosina hienosti ilmaistuna polarisoitunut. Liikunnalliset lapset liikkuvat todella paljon, mutta samaan aikaan meillä on ihan liian paljon niitä lapsia, joille liikkuminen ei ole luontaista. Se näkyy työrauhaongelmina kouluissa ja ulkoisesti lasten melko yleisenä liikalihavuutena.

Vaikka lasten yleistyvä passiivisuus on haaste, ei urheiluseurojen tulevaisuus kuitenkaan ole uhattuna ainakaan jäsenkadon vuoksi. Lapsia liittyy seuroihin vähintään entiseen tapaan.

- Lapsia on urheiluseurojen riveissä nyt lukumääräisesti enemmän kuin koskaan ennen. Alle 12-vuotiaista seuratoiminnassa on parhaillaan tai on aiemmin ollut mukana jopa 80 prosenttia ikäluokasta, mikä on huikea saavutus. Jäsenten houkuttelemisen sijaan seuroilla on pikemminkin tekemistä laadukkaiden ja asiansa osaavien ohjaajien ja valmentajien löytämisessä. Lapsia kyllä tulee, jos seuran ns. tuote on kunnossa, Ari Koskinen sanoo.

Salibandy jyrää, hiihto ei huvita

Tämän hetken suosikkilajeja lasten keskuudessa ovat salibandy ja etenkin tyttöjä kiinnostava voimistelu. Organisoimattoman liikunnan puolella hittilajiksi on noussut muun muassa parkour.

On laiskistuttu ja lihottu.

Aluejohtaja Ari Koskinen, HLU

Jääkiekon ja jalkapallon suosio jatkuu yhtä korkeana kuin aina, mutta eräät perinteiset lajit ovat joutuneet luovuttamaan osan harrastajistaan salibandykentille.

- Yleisurheilun ja hiihdon puolelta on kymmenessä vuodessa menetetty jonkin verran lapsia ja nuoria. Viimeisinä kahtena vuotena käyrä on tosin taas kääntynyt hienoiseen nousuun, Ari Koskinen kertoo perinteisten lajien suosiosta Hämeessä ja Pirkanmaalla.

Liian rankat treenit eivät innosta

Tulevaisuuden huippu-urheilijoiden vähyyttä manaillaan jo nyt. Aluejohtaja Ari Koskinen allekirjoittaa väitteen todellisten huippujen vähenemisestä.

- Pelko on valitettavasti totta. Hiukan ilkeämielisesti sanoen suurin yksittäinen syy on korkea elintaso. Helppo elämä on johtanut siihen, että sellaiset liikuntamuodot, joissa joutuu tekemään päivässä tuntikausia ankarasti töitä, eivät tämän päivän nuoria kiinnosta.

Koskinen kertoo huipulle tähtäävien nuorten katoamisen näkyvän erityisesti pitkänmatkanjuoksun ja -hiihdon kohdalla.

- Niiden pariin ei tahdo saada lapsia ja nuoria. On laiskistuttu ja lihottu. Viime vuosikymmenen ajan suuntaus on myös ollut se, että yhä enemmän halutaan joukkueurheilun pariin.