Kari Haakana: Hakkerin kuolema

Itsemurhan tehneestä hakkerista Aaron Swartzista näyttää kehkeytyvän tiedon vapauden marttyyri. Swartzin kohtalo kietoutuu internetin vapauteen, tieteellisen tiedon julkaisuun ja tekijänoikeuksien valvontaan.

Yle Blogit
Kari Haakana
Olli Sulopuisto

Vuonna 2010 Aaron Swartz vei kannettavan tietokoneen yhdysvaltalaisen MIT-yliopiston verkkolaitetilaan.

Tietokone imuroi miljoonia artikkeleita tieteellisiä artikkeleita sisältävästä JSTOR-palvelusta, jota monet yhdysvaltalaiset korkeakoulut ja kirjastot käyttävät.

Tämän teon seurauksena Swartz sai syytteen, jonka tuloksena häntä uhkasi 35 vuoden vankeustuomio ja miljoonaluokan korvausvaatimus.

Swartzin teon kohteena ollut JSTOR-palvelu (siirryt toiseen palveluun) on harvinaisen avoin artikkelipalvelu. Siihen pääsi käsiksi kuka tahansa, jolla oli pääsy MIT:n verkkoon ja MIT:n verkko on suhteellisen avoin sekin.

Tieteellinen tieto ei kuitenkaan ole avointa, suorastaan päinvastoin. Tieteelliset artikkelit ovat kovaa liiketoimintaa.

Swartzilla oli myös Harvardin yliopiston henkilökuntaan kuuluvana laillinen pääsy JSTORiin.

*Swartzin toimintaa *ja häntä vastaan nostettuja syytteitä onkin verrattu tilanteeseen, jossa vastaavat syytteet nostettaisiin jotakuta vastaan siitä, että henkilö olisi lainannut liian monta kirjaa kirjastosta.

Merkittävää on sekin, että sen paremmin MIT kuin JSTORin ylläpitäjätkään eivät alkuvaiheen jälkeen halunneet Swartzia oikeuteen asian tiimoilta. Syytteitä ajoivat Yhdysvaltain liittovaltion viranomaiset.

Viime viikolla Aaron Swartz teki itsemurhan. Itsemurha on teko, jonka motiiveja (siirryt toiseen palveluun) ulkopuolisten on käytännössä mahdotonta saada selville, mutta Swartzin perhe (siirryt toiseen palveluun) ja ystävät ovat antaneet ymmärtää, että oikeusjuttu olisi keskeinen tekijä Swartzin päätöksessä riistää henki itseltään.

Swartzin rikos ja hänen itsemurhansa näyttävät koskettavan länsimaisen yhteiskunnan ja erityisesti tieteen perusperiaatteita.

*Tiede perustuu *ainakin periaatteessa äärimmäiseen läpinäkyvyyteen: tieteellinen tieto nojaa aiemmin julkaistuun tietoon ja lähteisiin ja lähdetietoon täytyy viitata tarkasti.

Tieteellinen tieto ei kuitenkaan ole avointa, suorastaan päinvastoin. Tieteellinen tieto, pääasiassa tieteelliset artikkelit, ovat kovaa liiketoimintaa.

Yliopistoilla ei ole enää varaa hankkia kaikkia tarpeellisia tieteellisiä julkaisuja, mikä taas vaikuttaa tutkimuksen laatuun.

Suuret tiedekustantamot, kuten vaikkapa Elsevier, eivät julkaise tieteellisiä julkaisujaan pelkästään rakkaudesta tieteeseen. Ne haluavat rahaa toiminnastaan ja asettavat ehtoja julkaisujensa käytölle.

Esimerkiksi suomalaisten yliopistojen kirjastojen tieteellisten julkaisujen kokoelmat ovat periaatteessa kaikkien halukkaiden käytössä, mutta pääsy niihin saatetaan sallia vain kyseisen yliopiston verkosta tai kirjastorakennuksen omilta koneilta.

Tieteen avoimuus törmää yliopiston maksumuuriin, joka on pystytetty tieteellisten julkaisijoiden rahan saannin turvaamiseksi. Tämä siitä huolimatta, että tieteellisestä työstä merkittävä osa kustannetaan julkisin varoin. Tätä muuria Swartzin tietokone MIT:ssa hakkasi auki.

Kysymys ei ole merkityksettömästä asiasta. Tieteellisen tiedon kaupallinen julkaiseminen alkaa jo vaarantaa tieteen perusperiaatetta ja käytäntöjä.

Puhutaan serial crisis -ilmiöstä (siirryt toiseen palveluun): tieteellisen tiedon kaupalliset julkaisijat korottavat artikkeliensa ja tietokantojensa hintoja samaan aikaan kuin pääasiassa julkisesti rahoitettujen yliopistojen kirjastojen budjetteja höylätään raskaalla kädellä.

Seurauksena yliopistoilla ei ole enää varaa hankkia kaikkia tarpeellisia tieteellisiä julkaisuja, mikä taas vaikuttaa tutkimuksen laatuun. Kierre alkaa olla valmis.

Swartz oli mukanaOpen Access -liikkeessä. (siirryt toiseen palveluun) Liikkeen ideana on toteuttaa avoimen tieteen periaatteita ja tarjota ilmainen pääsy tieteellisiin julkaisuihin internetin avulla.

Twitterissä (siirryt toiseen palveluun) Swartzin kuoleman jälkeen alkoikin levitä protesti (siirryt toiseen palveluun): tutkijat ja aktivistit ovat alkaneet levittää pdf-kopioita tieteellisistä artikkeleista välittämättä mahdollisista tekijänoikeusseuraamuksista.

Protesti levittää tehokkaasti tietoa Open Accessista. Se on osuva tapa muistaa aktivistia, jonka elämäntyössä oli pitkälti kyse tiedon vapaasta leviämisestä.

Kari Haakana
Kirjoittaja on Yle Internetin palvelupäällikkö