Oulu järkyttyi lentokonekaappauksesta 35 vuotta sitten

Oululainen Aarno Lamminparras kaappasi Oulusta Helsinkiin lähteneen Finnairin matkustajakoneen aseella uhaten 35 vuotta sitten. Yleisradion toimittaja Esko Kokkonen ja kuvaaja Juha Norokytö muistelivat päivää, joka pysäytti Oulun.

Kotimaa
Oulun lentoasema
Oulunsalon lentokenttä toimi 35 vuotta sitten tapahtumapaikkana lentokonekaappaukselle.Finavia

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 35 vuotta koko Suomea kuohuttaneesta lentokonekaappauksesta. Oululainen Aarno Lamminparras piti osaa matkustajista panttivankina.

Yleisradion pitkäaikainen kuvaaja Juha Norokytö oli tapahtumahetkellä luistelemassa.

- Luistelukentän vahtimestari tuli kertomaan, että nyt on meneillään joku kaappaustilanne. Puhelimessa aluepäällikkö sanoi, että nyt nopeasti lentokentälle, sillä siellä on kaapattu lentokone. Otin vain luistimet jalasta ja ajoin omalla autolla suoraan kentälle. Toinen kaveri toi kamerat paikalle, Norokytö kertoo.

Mahdoton yllätys

Toimittaja Esko Kokkonen oli kotonaan, kun kaappaus alkoi. Hän kuuli siitä, kun tuttava soitti Oulun lentokentältä. Radiouutiset kertoi jo tuolloin asiasta. Kotona Kokkosella oli ilmailuradio, josta hän kuuli lennonjohdon liikennettä. Nimi Lamminparras oli tuttu: mies oli ollut viestikompanjassa kouluttajana, joutunut konkurssiin ja vaikutti epätasapainoiselta.

Monet sanoivat, että tällainen oli täysin höyrähtäneen miehen touhua.

Esko Kokkonen

- Kaappaus oli oululaisille mahdoton yllätys. Voiko Suomessa todella tapahtua tällaista. Mikä tässä oli motiivina. Monet sanoivat, että tällainen oli täysin höyrähtäneen miehen touhua, Kokkonen muistelee.

Lehtiväki kellariin

Lentokentällä Norokytö näki, kun lentokone rullasi edestakaisin. Saman tien kuitenkin poliisi sulki lehtiväen kellariin. Poliisi sanoi, että se on kaappajan vaatimus: kentällä ei saa näkyä mitään liikettä eikä ihmisiä.

- Siellä sitä sitten oltiin kellariin lukittuna kaikkien tuttujen kuvaajien ja toimittajien kanssa.

Jossain vaiheessa kellariin tihkui tietoa, että kaapparin nimi oli saatu selville. Juha Norokytö yllättyi, sillä hän tunsi miehen.

Se oli ensimmäinen kuva, josta ihmiset näkivät, minkä näköinen mies kaappari oli.

Juha Norokytö

- Olin jutellut Aarno Lamminpartaan kanssa pari viikkoa aiemmin oululaisravintolan baaritiskillä. Olin tuntenut Lamminpartaan vuodesta 1967 lähtien, sillä hän oli armeijassa joukkueen varajohtaja. Silloin nuorena miehenähän sitä suorastaan röyhisteli rintaansa, että minulta voi kysellä tästä miehestä. Minä tunnen hänet.

Toimittajat ja kuvaajat päästettiin kellarista pois sen jälkeen, kun lentokone oli lähtenyt Oulusta etelää kohti..

- Menin saman tien kotiin ja hain sieltä armeijan aikaisen valokuvan omasta ikäluokastamme. Valokuvasta otettiin makrolinssillä kuva tv-uutisiin ja se oli ensimmäinen kuva, josta ihmiset näkivät, minkä näköinen mies kaappari oli, Norokytö kertoo.

Poikkeuksellinen päivä

Kaapparin vaatimuksesta kone palasi vielä lopuksi Ouluun. Poliisi oli sopinut Lamminpartaan kanssa, että hän saa ennen pidättämistä käydä rauhassa kotonaan perheensä luona.

- Mekin kävimme siinä naapuritalon katolla ja sieltä kuvattiin Lamminpartaan kotitaloa, mutta verhot olivat tiukasti kiinni. Poliisi sanoi, että nyt ei tapahdu mitään moneen tuntiin. Suurin osa mediaväestä lähti syömään ja saman tien, kun olimme häipyneet, poliisi nappasi hänet. Siihen aikaan poliisin tyyli oli pimittää tietoa. Toisaalta se oli ymmärrettävää, että poliisi halusi pitää ympärillä hääräävän väen määrän mahdollisimman pienenä – olihan kaappari aseistettu, sotilaskoulutuksen saanut mies, Norokytö sanoo.

Päivä oli toimittajalle poikkeuksellinen. Tilannettä elettiin illalla, yöllä ja seuraavana aamuna. Sitä seurattiin seuraavan päivän mittaan, ja Ylen koko iso uutiskoneisto oli liikkeellä. Lankapuhelimet soivat Helsingin ja Oulun välillä.

Kyynel silmäkulmassa

Kyllä siinä oli lentäjälläkin kyynel silmäkulmassa, kun hän pääsi koneesta pois.

Juha Norokytö

Media keskittyi omaan työhönsä niin tiiviisti, ettei siinä ehtinyt huomata, että koko Oulu ja valtakunta oli tapahtumasta sekaisin.

- Totta kai nuorena miehenä jännitti, että jos tässä jotain tapahtuu ja pääsee sitä kuvaamaan ja todistamaan tapahtumien kulkua. Muusta maailmasta ei oikein tiennyt mitään, kun itse pyöri tilanteen ytimessä koko ajan, Norokytö miettii.

Tuohon aikaan kuvattiin vielä filmille mustavalkoista kuvaa. Norokytö ei muista, kehitettiinkö kaappauksesta saadut materiaalit itse Oulussa vai laitettiinko filmit suoraan Helsinkiin lentokoneella.

-Materiaalissa oli kuvaa kaapparin kotitalosta, lentokentästä, kaapatusta lentokoneesta ja henkilökunnasta, joka tuli pois koneesta. He eivät alkaneet puhua tapauksesta mitään, mutta kyllä siinä oli lentäjälläkin kyynel silmäkulmassa, kun hän pääsi koneesta pois. Kyllä henkilökunnasta näki, että se oli todella järkyttynyt tapahtumasta.

Maltillinen media

Kaappaukseen loppui tietynlainen lintukotoaika Suomessa.

Esko Kokkonen

Kaappari vaati ja saikin isoja lunnasrahoja. Poliisin toiminta oli Kokkosen mukaan maltillista. Kaappaajan vaatimuksiin suostuminen oli nykyaikaan verrattuna ehkä erilainen ratkaisu, mutta poliisi toimi kylmän rauhallisesti.

Monenlaisten vaiheiden jälkeen kaappari otettiin kiinni kotoaan Oulusta.

- Kaappaukseen loppui tietynlainen lintukotoaika Suomessa, Kokkonen sanoo.

Hän näkee kaappauksen aivan erityyppisenä tapauksena kuin nykyiset, huomattavasti dramaattisemmat tapahtumat, kuten kouluampumiset.

- Tässä elokuvassa ihmiset näkevät, mitä tapahtui. Media käsitteli tapahtumaa viileän asiallisesti. Nykymediallakin on vastuu olla provosoimatta vastaavantyyppisiä tapahtumia liikaa.