Ranska ei halua terroristeja reittilennon päähän Pariisista

Harvaan asuttuun ja kuumaan pohjoiseen Maliin oli helppo mennä. Sieltä on kuitenkin vaikeampaa päästä pois. Näin arvioidaan Ranskan tammikuun alkupuolella aloittamaa sotilaallista operaatiota kansainvälisessä lehdistössä. Ranskan tavoitteena on estää ääri-islamilaisten terroristiryhmien kaivautuminen yhä syvemmälle Saharan ja Sahelin hiekkaan. Al-Qaidan vastaisen sodassa toinen rintama on avattu Pohjois-ja Länsi-Afrikkaan. Malin sanotaan olevan maailman maista tiukimmin Pohjois-Afrikan al-Qaidan otteessa.

Ulkomaat

Lähtöasetelmat olivat selvät. Malia koskeva päätöslauselma on olemassa. Se on hyväksytty YK:n turvallisuusneuvostossa. YK:n mandaatilla voidaan kouluttaa Afrikan unionin ja Läntisen Afrikan maiden järjestön ECOWAS:n sotilaita, jotka puolestaan tukevat Malin heikon armeijan toimintakyvyn parantamista.

Päävastuuta Malin turvallisuudesta oli siis kaavailtu Afrikan maille. Entisen siirtomaaisännän oli määrä olla kouluttavassa ja tukevassa roolissa. Malista tullut tiedustelutieto antoi odottaa, että kapinalliset aktivoituisivat vasta syksyllä.

Toisin kävi. Malilaiset ja maassa olevat ulkomaalaiset saattoivat todeta, että Malissa oli jo raskaasti aseistettuja ryhmiä, jotka ongelmitta kykenivät valtaamaan Malin pohjoisosan.

Tutkijat nimittävät ilmiötä Malin talibanisaatioksi. Solut ovat järjestäytyneet osin Malin rajojen sisäpuolella. Taistelijoita on tullut naapurimaista, esimerkiksi Tunisiasta.

Osalla kapinallisista ei ole rahasta eikä siten aseista puutetta. Verkostot huolehtivat moninaisten välikäsien kautta esimerkiksi latinokokaiinin kuljettamisesta Eurooppaan.

Afrikan unionin ja ECOWAS:n jäsenmaiden sotilaat eivät puolestaan olleet vielä valmiita lähetettäviksi Maliin. Terroristien kukistamiseen ei kyennyt maaliskuun sotilasvallankaappauksen jäljiltä myöskään heikko väliaikaishallitus tai armeija. Ranska ei voinut enää odottaa. Operaatio Serval alkoi tammikuussa.

Islamilaiset aavikkoketut irrallaan

Ranska ja varsinkin presidentti Francois Hollande on pitänyt yhtenä ulkopolitiikkansa johtoajatuksena sitä, etteivät ranskalaiset sotilassaappaat enää tallo Afrikan maaperää aktiiviisissa sotilaallisissa operaatioissa. Terrorismin leviämisen pelko vauhditti kuitenkin poliittista kurssinmuutosta.

Afrikanisaatio - maanosan oman kehityksen, myös yhteiskuntarauhan ja järjestyksen rakentaminen paikallisin voimin - jouduttiin Malin nopeasti kärjistyneessä tilanteessa jättämään taka-alalle.

Mali itsessään ei ole Ranskalle taloudellisesti tai geopoliittisesti kovin merkittävä.

Sen epävakaus ja ajautuminen Al-Qaidan turvasatamaksi ja vankaksi tukikohdaksi vaikuttaa kuitenkin muihin Länsi-Afrikan maihin, myös sellaisiin, joissa ranskalaisilla taloudellisia tai muita intressejä on. In Amenasin kaasuntuotantolaitoksen verilöyly naapurimaassa Algeriassa on epävakauden leviämistä traaginen esimerkki. Algeriassa on paitsi öljyä myös kaasua, Nigerissä Areva-ydinvoimayhtiön tarvitsemaa uraania, Mauritaniassa kultaa ja Norsunluurannikolla kaakaota.

Aiemmin terrorisminvastaisen sodan johtoon olisi itsestäänselvästi asettunut Yhdysvallat. Nyt Irakin ja Afganistanin esimerkit ovat tehneet presidentti Barack Obaman hallinnosta varovaisemman. Ulkopoliittista doktriinia on muutettu. Yhdysvallat on luvannut Mali-operaatioon lennokkeja ja kuljetustukea. Myöskään Euroopan mahtimailta ei ole tullut lupausta tukijoukoista. Saksa, Britannia ja Italia ovat toistaiseksi tarjonneet Ranskalle lähinnä logistiikkatukea. Sotilaita ne eivät Maliin lähettäne.

Algerian väkivalta muistissa

Ranska näyttää siis tarpovan Afrikassa kansainvälisen yhteisön hyväksymänä, mutta vailla aktiivista tukea. Nopeata paluuta ei ole Timbuktun tieltä nähtävissä.

Ranskalaisnäkökulmasta Malin-operaatio on ymmärrettävä. Muistissa on vielä Ranskaan asti vaikutuksiltaan ulottunut Algerian sisällissota 1990-luvulla. Väkivaltaisuudet kärjistyivät Algerian hallituksen ja armeijan evättyä fundamentalistisen Islamilaisen rintaman FIS:n vaalivoiton 1991. Väkivaltaisuudet vaativat yli 60 000 ihmisen hengen.

Algerialaisdiasporan kaltaista malilaisten joukkomuuttoa entiseen emämaahan ei välttämättä haluta. 1990-luvun siirtolaislähiöissä koettiin ääri-islam läheiseksi, Algeriaan lähetettiin rahaa ja aseita. Terrori-iskuja tehtiin myös Ranskassa. Saharan hiekanjyväset hiertävät edelleen Euroopassa.